Oi ihana toukokuu

Taas on kulunut pari viikkoa viimeisestä päivityksestä :)

Mitäpä tähän väliin on mahtunut?
Kunnon helteet, mahtavat vesisateet, haravointi urakka melkein valmis. Eihän tätä lääniä saa yksin pienellä haravalla siistittyä. Vielä kun on noiden lasten kanssakin touhuttava.

Kukkapenkkiä on siistitty, orvokit ja ruusut istutettu purkkeihin. Kasvihuone valmisteltu istutuksia varten. Kuistissa esikasvatetut koristekurpitsat, köynnöskukat (sekoitus), lobeliat ja samettikukat päästään siirtämään jo ulos.
Puutarhapenkit pesin ja ne saivat uuden värin. Käytin tummanruskeaa puunsuojaöljyä.
Auto on pesty sisältä ja ulkoa.
Omenapuut ja muutkin pihan puut ja pensaat on tarkistettu ja leikattu oksia pois.

Nyt sitten onkin jännä seurata saadaanko loppukesästä/syksyllä koristekurpitsoita ja jos saadaan niin minkä näköisiä. Ja saadaanko vihdoin ensimmäiset omenat omista puista. Kolme vuotta sitten puut pojille istutettiin ja puutarhalla luvattiin, että ensimmäinen sato saadaan 3 vuoden kuluttua. Molempiin puihin on tulossa nyt paljon kukkia, joten... Saapa nähdä. (Tuo alussa oleva kuva on omenapuusta.)

-----------------------------------------
Grillikausi on myös avattu. Juupa juu grillikodassa syötiin grilliruokaa, muttei itse tehtyä. Kebabia ja pizzaa. Nii juu olenhan minä siellä pihvejä ja kasviksia paistellu.

Jäätelökesäkausikin avattiin, kun käytiin koko perhe suensaarella kävelyretkellä ja kävimme syömässä tötteröjäätelöt. Yleensä tämä on tehty jo vappuna, mutta kun silloin ei tarjennut. Vappukulkuekin jäi näkemättä. Siis ne moottoripyörät jne.
-----------------------------------------
Pojan esikoulu päättäjäisiä ei juhlittukaan perinteisin menoin, vaan koulu ja peräpohjolan opiston opiskelijat olivat järjestäneet koko perheen ulkoilutapahtuman. Hauskoja pelejä, leikkejä, lauluja, mehut ja hillovohvelit.
Hauskin leikki oli sellainen jossa piti laulun mukaan mm. polkea jalkaa kuin polkisi bassorumpua, heiluttaa kättä kuin löisi kärpäslätkällä, ja sitten toistakin kättä kuin veivaisi kampiakselia, hypähdellä paikallaan kuin polkisi pyörällä ja vielä hetkutella kuin pyörittäisi hulavannetta. Joka "säkeistössä" siis lisättiin yksi näistä liikkeistä kunnes viimeisessä yritettiin tehdä noita kaikkia yhtäaikaa. Hölmön näköistä ja "sikahauskaa".
Noita laululeikkejä oli muitakin ja minusta ne olivat parasta. Miehenikin osallistui ja vielä kotonakin hymyilytti ja nauratti. Lapsetkin touhusivat mukana niin, että väsähtivät.
Aivan mahtava päätös kuluneelle eskari vuodelle. Kiitos suuri järjestäjille !!!
------------------------------------------
Viime lauantaina (22.5.) koko perheen voimin Ranualla eläintarhassa. Juuri sopivan viileä ajokeli. Eli Ex tempore lähtö voi onnistua joskus ;D Ajomatkatkin sujuivat ongelmitta. Menomatkalla kilpailtiin siitä kuka näkee eniten traktoreita. Pisteytys oli seuraavanlainen: pisteen sai siis siitä kun näki traktorin, ja lisäpisteet, jos tunnisti värin ja merkin. Näin pojilla kului aika hyvin.


Melkein kaikki eläimet nähtiin. Kotieläimet ei olleet vielä paikoillaan, mutta ei haittaa niitähän näkee harva se päivä ;D

Karhuilla(ruskeilla, ei jääkarhuilla) oli pentu joka oli ihan vallaton. Se juoksenteli ja hyppi sinne tänne. ja sitten sille sattu pikku vahinko kun se niin riehakkaasti alkoi hyppäämään maassa olevalle puunrungolle, niin tassut lipsahti ja ressukka kiepsahti kuperkeikkaa ympäri ja selälleen maahan. Vauhdikkaasti kierähti takas pystyynkin ja uudelleen hyppäis sille rungolle ja .... se oli kyllä kivaa katsottavaa, lapsetkin hihkuivat ja osoittelivat nallukkaa.
Syömässä käytiin tietenki eläintarhan ravintolassa. Siellä on aina hyvää ruokaa ja hyvä palvelu.
Ja tietty ennen kotiin lähtöä fazerin myymälään ja matkamuisto myymälään. Iso kassi karkkia ja pari taulua kotiin viemisinä.

-------------------------------------------
Eilen käytiin keilaamassa. Täytyy myöntää että sisareni on siinä hommassa yliveto.

Vain elämää:::

"Vain elämää". Kumma sanonta. Jos sen tarkoitus on lohduttaa, niin ...

Tästä päästäänkin taas pohdintoihin :)
Kun olen ihmetellyt kuinka muilla perheillä on aikaa ja virtaa matkustella ja tehdä vaikka mitä kivaa. Kun met ei ikinä päästä mihinkään eikä "ex tempore" lähdöt takuulla onnistu. Kaikki pitää suunnitella etukäteen. On kovasti näyttänyt siltä, että muilla on paljon kivempaa ja ihmetellen olen kuunnellut kaikkia hassunhauskoja ja jännittäviä sattumuksia joita he ovat kerinneet kokemaan. (ja paino tuolle kerenneet sanalle). Oma elämä on tylsää! ...vai onko sittenkään???

Tämän viimeisen viikon sisään on tapahtunut niin paljon kaikenlaista, että ...
---- --------------------------------------------------

Äitienpäivänä sunnuntaina 9.5.2010 lähdimme ajelulle, niinkuin joka äitienpäivä olemme tehneet. Emme kauaksi kotoa päässeet kun hämmästyneinä pysäytimme auton tienlaitaan. Kaksi poroa tuli tiellä vastaan meidän kaistaa, suoraan kohti. Toinen niintä oli valkoinen. Sitten tajusimme että ne juoksevat ja niiden perässä tulee koira. Vain pari metriä auton nokan edestä ne kääntyivät pellolle ja jatkoivat menoaan pellon toiseen päähän ja metsään, koira edelleen perässään.
Ja vasta silloin huomasin, että olisi voinut kuvata kameralla tai videokameralla. Autossa oli 3 kameraa. Voihan v........ Eetu kerkisi ottaa valokuvan, mutta vasta kun porot olivat jo pellolla menossa, eli poron persuksista taas mojova kuva. Mistähän johtuu, että aina kun poroja yrittänyt kuvata niin persus kuvassa kun ehtivät kääntyä poispäin kamerasta :)

Lisäksi mieheni teki minulle äitienpäivälounaan. Olin jo viikkoja aiemmin sanonut että tahdon päästä ravintolaan syömään ihan vain kahdestaan. No ei kyllä oltu ihan vain kahdestaan kotona, mutta ruoat mmmm nam. Kermayrttiperunat, pippurilehtipihvit, sipuli-pepperoni muhennos ja jälkiruoaksi leivitettyä, voissa paistettua Brie-juustoa päärynänsiivujen kanssa.


Ti 11.5.2010
Kahden pienimmän lääkärineuvola oli tänä päivänä. Kaikki hyvin. Pojalle saatiin lähete labraan. Tutkitaan onko hänellä mahdollisesti allergiaa maidolle tai viljalle.
Lääkärissä käynnin jälkeen haettiin isoveli mummon luota. Mummon pihalle kun päästiin, niin päästiin aitiopaikalta seuraamaan kuinka harakka valitsi pesänteko tarpeita. Ihan autopaikan vieressä on tehty puita ja pistetty oksia silpuksi. Maahan oli jäänyt jos jonkinlaisia oksan palasia. Siinä se harakka nosteli risuja nokallaan ja puntaroi mikä olisi sopivin pesään vietäväksi. Se valitsi ison kaksihaaraisen risun ja lähti hieman vaivalloisesti lentoon ja ihan meidän auton ikkunoiden läheltä lensi. Se oli hauskaa katsottavaa.


Lähdimme iltapäivällä keminmaasta ostamaan kirsikkapuita. Pojille on istutettu 3 vuotta sitten omenapuut ja nyt tytsille sitten kirsikkapuu. Toinen puu oli sitten kai minulle :)
No siis mieheni aikomuksena oli, että haetaan ne kirsikkapuut ja mennään sitten Citymarketiin ruokaostoksille. Mieki ajattelin että joo sopii. Omenapuut oli kuljetettu kotiin auton peräkontissa, mutta nämä....hitsi. Kunnes mieheni haki net puut Agrimarketista. Net oli pitempiä ja oksakkaampia kuin omppupuut oli olleet. . Meillä ei peräkärryä ollut matkassa ja maksetut puut. Kyytiinhän net piti saaha. Kysyin kyllä , että eikös siellä puutarhapuolella ollut oksasaksia myytävänä, että ois voinut jo tehdä valmiiksi harvennuksen+?? Tuo rakas mieheni ujutti net puut oksineen päivineen autoon peräkontin kautta ja mie(istuin pienimpien kanssa takapenkillä) pitelin oksia , ettei net osu lapsiin. Tukkakin solmussa niitten oksien seassa :D
Miehellekin sopi jättää se citymarketissa käynti ja päätettiin viedä puut suoraan kotiin. Kauppaan mentiin sitten tornion Prismaan. ostokset oli jo miltei kaikki kerätty kärryyn, kun sähköt meni. Ei sitä ennen olekaan shoppailtu tunnelma valaistuksessa. Kassat kuites vielä toimi, joten saatiin jääkaappiin täytettä. Mie nauroin koko kotimatkan vedet silmissä tämän päivän juttuja. Oli vieläkin niitä kirsikkapuun silmuja vaatteissa ja varmaan hiuksissakin ja het perään sähkökatkos kaupassa ja väsymys, kyllä oli hauskaa.

Keskiviikkona piti käyttää pikkumies labrassa. Se otti pupun mukaan. Vieläkin pelotti sairaalaan meno, kun alkuvuoden lääkärikäynti pahan korvatulehduksen kanssa oli kamala kokemus.
Ihan hyvin sujui kuites siihen asti kun alettiin pistään. Poika oli minulla sylissä ja yks täti piti pojan kättä, toisen tädin piti ottaa se verikoe. Ennen näytteen ottoa kysyin kyllä, että saatkohan pidettyä kättä paikallaan kun tämä, vaikka onkin vain 3-vuotias, ei ole mikään piiperoinen vaan vahva poika. Täti nyökytteli. juupa juu. Kun sitten pistettiin, niin poika säikähti ja riuhtas kättään pois. Mustelmathan siitä tuli. Ei silti, ei poika kauaa itkenyt. Harmitti vain arka kyynärvarsi. Jostain kumman syystä nämä lääkärillä tm. käynnit lasten kanssa jäävät minun hoidettaviksi. Monenmoista jo koettu.

Perjantaina 14.5. Oli sitten aikomus mennä katsomaan taidenäyttelyä kaupungintalon ala-aulassa. Siellä oli lasten töitä näytillä. Mummo ja Ukki tulivat mukaan. Mutta mutta kun alkoi sataa kaatamalla vettä. Sitä tuli ihan hirveästi kun päästiin kaupungintalolle. Soitin toiseen autoon mummolle, että mitäs nyt kun ei autosta pääse lasten kanssa kastumatta. Vastaukseksi tuli että kauppakeskukseen kahville koko poppoo. Josko kahvittelujen jälkeen sade laantuisi niin että päästäisiin sinne näyttelyyn. Ja niinhän se meni, että sade muuttui tihkuksi ja ei kun menoksi. Seikkailu aamupäivä tämäkin. ja Hienoja töitä lapset tehneet. Suosittelen. Näyttely taisi olla avoinna 25.5. asti.

Saimme iltapäivällä oksasilppurin lainaan. Halusin puiden ja pensaiden trimmauksesta kertyneet oksat hyötykäyttöön. Siinä mie sitten niitä silppusin muun perheen touhutessa lähettyvillä ja vuoroin tarkkailemassa tätä minun touhua. Sitten mieheni veli haki oksia pihasta ja liekö käynyt puun kaatamassa ;D kun silppurin viereen ilmesty aikamoinen runko oksineen. Siinä se sitä sitten pilkko pienemmäksi ja mie tungin hakettimeen. Hauskaa oli. :D


Kuluneen viikon muita merkkipaaluja: vauva tarttuu esineeseen ja alkoi hekotella. Perunaakin kokeiltiin, joskin huonolla menestyksellä (huomenna uudelleen).

Tässä siis vain muutama esimerkki viime viikolta.
-------------------------------------------------------

...ehkä tämä meidän elämä ei olekaan niin tylsää kuin luulin. Potentiaalia riittää ;D

Äidille, koska olet olemassa...

ENNEN KUIN MINUSTA TULI ÄITI

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli äiti.Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu,
kakattu, syljetty, pureskeltu, pissitty, eikä nipistelty pienillä sormilla.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi, etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä, iloa, rakkautta,sydänsärkyä, ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli äiti.
_________________________________

Tämä tuntemattoman kirjoittajan teksti on niin totta. :D

Kun luin tuon, mieleeni muistui monenmoisia juttuja ja sattumuksia. Iloisia, surullisia, harmillisia, hassuja... tässä muutama "muistelma" minun äitiajaltani:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Kun vanhin poikani neljä vuotiaana pohti tällaista asiaa:
Olimme keskustelleet isän ja äidin laivareissusta, ja kuinka laivan keinunta voi aiheuttaa merisairautta/ pahoinvointia.

Tämän muistaen hän sitten eräänä päivänä kysyi (kun olimme syömässä kala ruokaa) että onko isi merisairas kun isi on kalalle allerginen?

ja

Hetken aikaa mietittyään kysyi myös oliko 2-vuotias Nella tyttö ollut merisairas? (kun Nella oli ollut joitain viikkoja aiemmin vesirokossa)

HYVIÄ HUOMIOITA!
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Hätä kun lapselleni tuli haava päähän, kaikki oli veressä ja lähdettiin kiireellä lääkärille tikattavaksi.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Hätä kun 2 vuotias lapsi karkasi imuroinnin aikana ulos (olikin oppinut avaamaan lukon). Hätä kun tuli tunne, ettei kaikki ole kohdallaan, kun on "liian hiljaista". Kun tajuaa että lapsi ei ole talossa sisällä. Juoksin ilman kenkiä ulos ja talon ympäri ja tielle lapseni perään. Nappasin pienen kyynelet silmissä syliini ja halasin lujaa. Hän totesi vain että lähtee kävelylle, kun isikin oli mennyt.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Kun lapseni oli opettajan kanssa keskusteltuaan todennut, että "säännöt on hyviä ko ei saa pussata"
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Kun litistin sormeni ja lapsi tulee viereen, sanoo "puhaltaa pipin pois" ja todella puhkuu ja puhaltaa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -- - - - - - - - -

Sitten lasten sanavarasto ihan niistä haparoivista puheyrityksistä laajempaan sanavalikoimaan. Kuinka hauskaa on seurata lapsen oppimista, oivalluksia ja vaikeuksia.
Kuinka sanat saavat uuden muodon, kuinka lapsi tavuttaa vaikeita sanoja jne.
Minä kirjoitin niitä ylös ja tässä muutama:
Raparperi= paapeli
Koppakuoriainen=koppanainen
Mansikkaa= pampiaa
Makkaraa=matparaa
Limsaa(myös mehua)= pumtaa
Kattila=kakkila
Huulirasva(Lobello-tuubi)=huulikippo
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -


No? Hymyiletkö? :D
...tätähän tämä on ja joka päivästä olen kiitollinen. Saan olla äiti.

Hyvää Äitienpäivää!

Mieheni ja minä haluamme toivottaa Ihanaa Äitienpäivää !

Tämä ihanan herkullisen näköinen kakku odottaa nyt jääkaapissa huomista. Mieheni teki sen minulle. En malttaisi odottaa aamuun, voisin haukata suoraan kakun kyljestä. Nams.

Ei aina onnistu...

Sisko kysyi toissapäivänä miten mie voin olla niin pirteä ja touhuta vaikka mitä. No saan nukkua ihan hyvin ja päivisin napostelen koko ajan jotain keksejä, karkkeja tai olen muuten syömässä jotain. Siis ainanen sokerihumala päällä :D

Niin kun yritän (vähän liikaa) olla se tehomamma joita olen aina ihaillut. Joskus onnistuu, joskus taas ei. Maanantaina 26.4. laitoin vappusimat ja kotikaljat tulemaan niin pitihän se sitten niitä munkkejakin saaha itte tehtyjä. Kun sitten tiistaina 27.4. oli hyvä päivä lasten kanssa, eli ei kiukutteluja, tappeluita... niin miehän tehin taikinan heti kun Eetu haettiin eskarista. Aamulla aikasin olin jo alkanut grillikotaa lämmittää, jotta siellä voin paistaa munkit. Ei tarvii talossa kärryyttää. Niin sitten lapset pihalle ja vauva vaunuihin nukkumaan ja eiku töihin. Eetu auttoi kantamaan tarvikkeet kotaan ja mie pyörittelin taikinasta palloja pöydälle kohoamaan. Siihen se helppous sitten loppukin. Minulla oli jo paistoöljy lämpimänä kun pojat rupes taisteleen ulkona. Kun sain ne lopettaan tappelun, niin pikkumies alko värkkäämään. Ja mie yritin saaha ne munkit paistettua. Muutaman tunnin työmaahan siinä on. Niin sitten vauvakin alko jo heräillä nälissään. Mie aloin jo rukoilla että mies tulee töistä ja äkkiä. Eihän tästä mitään tuu. Yli puolet munkeista paistamatta ja olisi taas tarvittu mustekalaäitiä ;D
Kyllä tuli taas muutamakin ärräpää ja hieman karjuttua toimintaohjeita pihalla oleville lapsille. Hävettää.
No mies tuli kotiin ja paisteli niitä munkkeja sillä aikaa kun syötin vauvan.
Olihan tässä jotain hyvin onnistunutta ja mukavaakin. Evästeltiin lasten kanssa ulkona, tai siis grillikodassa. Se on mukavaa lapsistakin. ja munkeista tuli muhkeita ja hyviä. nam.
Lupaan ja vannon etten enää ala tehdä munkkeja yksin ilman apuvoimia. Ei kädet riitä. :D