Niinpä niin,
kuinkahan moni hääpareista miettii etukäteen kuinka häänsä ikuistavat
ja kuinka nämä muistot talletetaan??
En minä ainakaan :) paitsi että laitoimme
kaksi kameraa pöytiin kiertämään, jotta vieraat voivat
kuvata "mieleisiään" asioita ja täten auttaa meitä
muistojen keruussa. :)

Kuvia oli älyttömän paljon.
Siispä kuukausia häiden jälkeen erottelin kuvista ne jotka halusin kansioon.
ja tietenkin, (koska olen minä),
ei tämäkään vallan helppoa ollut.
Tiedättehän? kun haluaa muistaa joka ikisen kalliin minuutin...
Ostin siis kansion, "mapin",
tavallinen valokuvakansio ei tietenkään käynyt laatuun.
Mappi on valkoinen (kuva yllä) ja sen kannessa on kirkas muovitasku.
Tuo kuva kannessa on se meiän "Ameeriiiikan"- kortti, tosi upea ja
tietenkin se piti laittaa näkyvälle paikalle :)
Niin ja ne sivut. Luonnonvalkoista kartonkia.
Kokosin siis muistokansion ihan itse.


Mapin sivuilla on tallessa se älyttömän suuri määrä kuvia,

"menu" ruoka- ja kahvipöytään,

jopa kaava pienille viininpunaisille karamellikasseille,
sekä kutsukortin malli,

skannattuna morsiamenryöstön tehtävälista sulhaselle ja tietenkin...
selvitys siitä kuinka rakas mieheni nämä tehtävät suoritti :)
, sekä paljon tekstiä, tietenkin.
Ja jotta kasio ei olisi liian yksipuolinen,
lisäsin siihen myös sivut siitä kuinka ja milloin kihlat ostettiin,
meidän molempien polttari tarinat ja vielä lopuksi
häämatka jutut..

Tässä häämatkan kohokohta, kultakuume iski :)
kävimme yleisöretkellä kokeilemassa kullanhuuhdontaa.
Ah sitä erämaan tuntua ja ...
niin kyllähän sieltä löytyikin jotain ja kuten kaikki muukin häihimme liittyvä,
on myös tuo meidän "suurenmoinen" saaliimme mapin välissä.
(pari vaivaista murenaa) :) pääsisinpä tuonne uudelleen.
Kansio on siis aivan täynnä, kannesta kanteen.
ai niin unohdin mainita että kuvasin myös saamamme lahjat..
juu-u siellähän nekin ovat mapin välissä....ihan tursollaan :)
kuinkahan moni hääpareista miettii etukäteen kuinka häänsä ikuistavat
ja kuinka nämä muistot talletetaan??
En minä ainakaan :) paitsi että laitoimme
kaksi kameraa pöytiin kiertämään, jotta vieraat voivat
kuvata "mieleisiään" asioita ja täten auttaa meitä
muistojen keruussa. :)
Kuvia oli älyttömän paljon.
Siispä kuukausia häiden jälkeen erottelin kuvista ne jotka halusin kansioon.
ja tietenkin, (koska olen minä),
ei tämäkään vallan helppoa ollut.
Tiedättehän? kun haluaa muistaa joka ikisen kalliin minuutin...
Ostin siis kansion, "mapin",
tavallinen valokuvakansio ei tietenkään käynyt laatuun.
Mappi on valkoinen (kuva yllä) ja sen kannessa on kirkas muovitasku.
Tuo kuva kannessa on se meiän "Ameeriiiikan"- kortti, tosi upea ja
tietenkin se piti laittaa näkyvälle paikalle :)
Niin ja ne sivut. Luonnonvalkoista kartonkia.
Kokosin siis muistokansion ihan itse.
Mapin sivuilla on tallessa se älyttömän suuri määrä kuvia,
"menu" ruoka- ja kahvipöytään,
jopa kaava pienille viininpunaisille karamellikasseille,
sekä kutsukortin malli,
skannattuna morsiamenryöstön tehtävälista sulhaselle ja tietenkin...
selvitys siitä kuinka rakas mieheni nämä tehtävät suoritti :)
, sekä paljon tekstiä, tietenkin.
Ja jotta kasio ei olisi liian yksipuolinen,
lisäsin siihen myös sivut siitä kuinka ja milloin kihlat ostettiin,
meidän molempien polttari tarinat ja vielä lopuksi
häämatka jutut..
Tässä häämatkan kohokohta, kultakuume iski :)
kävimme yleisöretkellä kokeilemassa kullanhuuhdontaa.
Ah sitä erämaan tuntua ja ...
niin kyllähän sieltä löytyikin jotain ja kuten kaikki muukin häihimme liittyvä,
on myös tuo meidän "suurenmoinen" saaliimme mapin välissä.
(pari vaivaista murenaa) :) pääsisinpä tuonne uudelleen.
Kansio on siis aivan täynnä, kannesta kanteen.
ai niin unohdin mainita että kuvasin myös saamamme lahjat..
juu-u siellähän nekin ovat mapin välissä....ihan tursollaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti