Rauhallista Joulua kaikille!

.. ja Onnea Vuodelle 2009

Niin, joulua kaikille ..  tänä vuonna emme vietäkään joulua kotona, vaan mummolassa.

Täällä ovat kaikki sisarukset perheineen. Ihanaa olla pitkästä aikaa kaikki yhdessä joulupöydässä, ja tietenkin seurata lasten jännäämistä..   koskahan pukki tulee??

Hmmm...nyt kuuluu kopinaa.  Pitää mennä, mutta pian taas tavataan ja kirjoittelen kuulumisia.

Jännittävää illanjatkoa teillekin!

Tiedän, tiedän, mutta kun ...

Niinpä, taas kuten niin monta kertaa aiemmin
on jäänyt tämän sivun päivittäminen tekemättä.

Juu juu laiskuuttahan se, myönnetään.

En jaksa ja en kerkiä.
No osittain näinkin ja selittelyn makua, jos nyt alan kertoa kaikista niistä kerroista kun aioin alkaa kirjoittamaan tänne ja aioin vaihtaa kuvat ja lisätä juttuja. Niinpä.

No sitä samaa, kun aioin käydä sukulaisten luona ja aioin soittaa.. juu-u
Mutta kun todellisuudessa asia on niin, että olen yhä edelleen tuhottoman ujo. Vaikea uskoa vai??
No kun olen Ihka aito Suomalainen (sehän kertookin jo paljon :) , Niin tuo ujous ja huono itseluottamus tuottavat vaikeuksia. Minä, vaikka kovasti yritän olla sitä näyttämättä, tunnen etten ole tarpeeksi hyvä missään. Aina pitäisi pystyä parempaan. En ajattele näin muista ihmisistä, muut kyllä osaavat. Minusta taas on aina tuntunut siltä että pitää pyrkiä aina vain parempaan suoritukseen. Vaikka joku kehuu jotain minun tekemääni, niin ajattelen että "se vain sanoo noin kun ei tahdo loukata".

Sama juttu kun pitäisi lähteä kylään, "haluaako se tosiaan että käyn?" Siis ehtaa perusSuomalainen kamaa. Siis miksi joku kutsuisi edes kylään, jollei todella toivo toisen käyvän?!? Jösses sentään :)
No ujouteen tässä kylästely asiassa päästäänkin seuraavaksi.
Kysynkin siis tässä välissä teiltä: Menettekö kylään , jos teillä ei ole asiaa?? ja Keksittekö puheenaiheita valmiiksi ennen kylään menoa?

- No nyt ajattelette, että ihan pöhkö tyyppi!!!

Mutta sitä se ujous teettää. Niinpä.. no mietitäänpä tarkemmin. Oletteko te koskaan olleet kylässä, juhlissa tm. joissa olette istuneet hiljaa ja tarkkailleet vain muita ja ehkä odottaneet sopivaa tilaisuutta lähteä kotiin?? Kiusaantunut hiljaisuus, ei ole mukavaa. On keksittävä jokin puheenaihe.

Siispä näin on että minä jännitän, jopa sukulaisiani, kun en ole tavannut pitkään aikaan.
Pyydänkin siis anteeksi sukulaisilta ja tutuilta, jotka tämän lukevat. Vika ei ole teissä.
yritän kovasto petrata :)

Juustokierteet

Pientä naposteltavaa. Juustoiset leipätikut.
(noin 60 leipäkierrettä)

3,5 dl vehnäjauhoja
6 rkl huoneenlämpöistä voita
5 -7 dl Polar-juustoraastetta
1 kananmuna
0,5 dl maitoa

1. Pane uuni lämpiämään 200 asteeseen. Ota kaksi uunipeltiä ja peitä leivinpaperilla.
2. Laita kulhoon jauhot, voi ja juustoraaste. sekoita tasaiseksi. Lisää muna ja maito. Vaivaa taikinasta tasainen pallo.
(huom! mitä hienompaa juustoraastetta, sitä tasaisemmat leipätikut )

3. Jaa taikina kahteen osaan. kauli taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi ja muotoile se samalla kulmikkaaksi. (kaulitun taikinan tulee olla 10 cm leveä) Leikkaa taikinasta 10 cm pituisia ja reilun sentin levyisiä suikaleita. Kiepauta suikaleet yksitellen kierteelle ja pane saman tien leivinpaperille.

4. Paista kierteitä noin 8-10-minuuttia, kunnes ne ovat hieman ruskistuneet. Tikut säilyvät ilmatiiviissä astiassa noin viikon.
___________________________________________________________
Polar- juusto on aika vahvan makuista. Kokeile esim. Arki-juustoa, jos haluat miedompaa.
5 dl juustoraastetta riittää hyvin, mutta jos haluat vahvemmin juustoisen niin laita raastetta 7 dl.

Ylläksellä syysretkellä 26.-28.9.2008

Perjantaina26.9. lähdimme porukalla viikonlopun viettoon Ylläkselle.
Olimme perillä joskus yhdeksän jälkeen illalla, kai. En katsonut kelloa, mutta iltapalan saimme klo 22-23 välillä.

Meille oli varattu 3-4 tunnin vaellus oppaan kera lauantai aamuksi.
Siispä aamulla söimme tuhdin aamiaisen, koska seuraava kunnon ruokailu olisi vasta kahdeksan aikaan illalla. Vaikkakin saimme kyllä hotellilta eväät mukaamme retkelle. Pakettiin kuului jokaiselle; vesipullo, reilu kerrosleipä, persikka, mehutetra sekä rusinarasia.
Kymmenen aikaan lähdimme sitten taksilla noin tunnin kestävälle ajomatkalle Pallakselle.

Ajomatkalla sovimme kävelyreissun pituudesta ja vaativuudesta. Sää oli juuri sopiva. Hieman pilvinen, mutta selkeä, ei tuullut juuri ollenkaan. Varmuuden vuoksi kaikilla oli kuitenkin mukanaan sadeviitat.

-- Oppaanamme oli kokenut eränkävijä, hyväkuntoinen vaeltaja Kolarista, joka tunsi alueen kuin omat taskunsa --

Pallastuntureiden korkein laki on 807 metriin kohoava Taivaskero,
jonne kävelymatkaa Pallaksen luontokeskukselta oli kuulemma
noin 7  kilometriä edestakaisin. Se oli ensimmäinen etappimme.

       

Me kerkisimme yli pyoliväliin rinnettä kun alkoi tuulla. jatkoimme matkaa vaikka tuuli vain koveni ja koveni. Sitten alkoi tulla vielä lunta ja hienoa jäähilettä. Tuuli jo vaakatasossa.
Mutta olimme jo suht lähellä huippua joten emme lopettaneet.

        

Loppujen lopuksi näkyvyys oli noin 20 metriä suuntaansa ja kivinen rinne liukas.

        

Opas päätti keskeyttää matkamme tuolle Olympia tulen muistomerkille ja käännyimme takaisin, kulkemaan samaa reittiä alas, kuin mistä tulimme.
Kunnon Extreme-urheilua. Jestas.
Kulkeminen oli rankkaa. Jos horjahti niin tuuli oli kaataa kumoon. Jalka lipsui liukkailla kivillä koko ajan. Silmiä piti suojata vaakatasossa ja kovaa lentäviltä jäähileiltä. Yksi saikin silmäänsä ja se oli kauan kipeä.
Mutta vitsailtakin jaksettiin. Siis että saatiin samaan hintaa kasvohieronta ja -kuorinta.

Ja opas vielä varoitteli paluumatkalla vastaantulijoita säästä.
Meillekin sanoi, ettei ollut uskonut, että jaksetaan siinä säässä loppuun asti.


Alunperin oli tarkoitus kulkea paljon pitempi matka, ylös alas, vaaranrinteitä.

______________________________________________________

Hotellilla osa meni saunaan ja kylpylään, minä menin kuumaan suihkuun ja takkatulen äärelle juomaan kupin kuumaa kahvia.

Illalla Lähdimme Leville HulluPoro Areenalle. Ylläksellä ei tuona viikonloppuna ollut mitään ohjelmaa, joten lähdimme Leville kuuntelemaan/katsomaan Virve Rostia.
Paikka oli tosi hieno. ja ihmisiäkin paljon.  Omalla hotellilla Ylläksellä olimme joskus kahden jälkeen yöllä.
______________________________________________________

Neljän tunnin yöunien jälkeen ihanan tuhti aamiainen, kävelylenkki porukalla ja pakkaamaan.
Oli  aika palata kotiin.

Herkkusuiden kakkuja

Heipä hei!
Me herkkusuut leivomme paljon ja antaumuksella :)
On kiva kokeilla uusia reseptejä ja
kokeilla omia rajojaan esim. kakkujen rakentelussa.

Siksipä..
Näin alkajaisiksi laitan kuvia
erikoisista syntymäpäivä kakuista,
joita olemme tehneet.
Myös hää-, Halloween- ja isänpäiväkakut ovat mukana.

Myöhemmin lisään tähän osioon reseptejä ym kivaa.



Meidän hääkakku.
Mieheni teki itse telineen.
Hän leipoi kakkupohjat ja täytti kakut. Minä koristelin.

___________________________________



Ekavekaran 1-vuotis kakku



ja 2-vuotis kakku. (laiva oli tuolloin kiva)



3-vuotis kakku



4-vuotis kakku (Franklin-kilpikonna)

_____________________________________

Halloween-kakku
matoineen ja hämähäkkineen



Kuvassa vain ei näytä .... siis olisi pitänyt ottaa
kuva eri kulmasta, jotta näkisi millainen kakku
todella oli.

_______________________________________

Isänpäivä kakku

Raikasta syksyä kaikille!

Syksy tuli taas, kesä kului liian nopeasti...
vai oliko sitä ollenkaan.

Mutta nautitaan nyt yhdestä vuodanajasta kerrallaan.
Eihän syksy ole lainkaan hullumpaa aikaa.


Minulta on kyselty kuinka sen meidän vesivahingon
kanssa sitten loppujenlopuksi kävi.
No saatiin kuivatettua. jippii...
Mutta kyllä nuo kaapin rungot siitä kärsi.
Emme kuitenkaan aio niitä alkaa vaihtamaan, ainakaan vielä.
Punnitsemme vaihtoehtoja. Sillä kun tämän vanhan talon
remontin alkaa niin siinä ei loppua näy.  
Vaikkakin ymmärrän jos joku ajattelee, että vaihtaisivat vain kaapistot.

Mietinnässä onkin   -kannattaako-    tätä taloa korjata ja kunnostaa???

Yhtäpaljon siinä kuluu rahaa kuin uuden talon rakentamiseen.
Tästä asiasta toivoisin keskustelua ja kokemuksia.
Paljonko on todella mennyt rahaa korjata vanha talo,
rakentaen sen melkein runkoa myöten uudelleen ja
paljonko on mennyt uuden talon rakentamiseen??

Tätä päivää olen odottanut

Miksikö? Hyvä kysymys.

Tämän vuoksi..

Ei isoveli tätä yksin tehnyt... suurimman osan vain.
Kyllä tuo meän pikkuinenkin kerkisi mukaan.

Tämä siis tänä aamuna juuri ennen yhdeksää.

__________________________________________


Siis jossain välissähän kaikki lapset tekevät jotain tällaista :)
Jos eivät piirrä seinään tai huonekaluun niin liimailevat tarroja.

Karman laki...tai miten se nyt menikään

Juu..  siis aina kun jokin menee pieleen niin
mönkään menee kolme asiaa peräkkäin.
Aina

Siispä tässä taas pohdittavaa ja naurettavaa vähäksi aikaa.

Kun meillä oli toistaviikkoa sitten vesivahinko.
Keittiön vesiputki oli alkanut yöllä vuotaa ja lattia tulvi.
Juu...  sepäs vasta mukava yllätys heti aamusta.
Sopii muuten todella hyvin normaaliin aamurutiiniin. (hahhah)

Elikäst.. laitoin lapsille nakit aamupalaksi (pieninkin voi ne syödä itse käsin)
Itse kuivailin lattioita, irrottelin listoja ja muuta mitä keittiöstä irti sain, jotta pääsin kuivaamaan
ja tarkastelemaan vahinkoja.
______________________________________________

--Ai niin... iskä olikin jo lähtenyt töihin aamulla huomaamatta veden tuloa.
Siis olin yksin lasten kanssa--
______________________________________________

juu siis jatketaanpas.
etsin vuotokohdan ja yritin eristää sen.
Hain esille putkikitin, hamppunarun, putkieneristysteipin, työkalut ja pussin jossa on putkiliittimiä sun muuta.
Soitin mieheni veljen hätiin, koska minun oli laitettava lapset lähtökuntoon reppuineen päivineen ja aika oli käymässä vähiin.
Etsin vielä lämminilmapuhaltimen, jotta jos mahdollista se kuivattaisi märät lattiat ja seinän.

Tämän kaiken takia en siis ollut itse syönyt mitään ja hampaatkin jäi pesemättä...
Nappasin jääkapista mukaani sen ainoan mikrohampurilaisen joka (suht tyhjässä) jääkaapissamme sattui olemaan, ajatellen että pääsen syömään sen kun pääsen työpaikalle.

No onnistuin kuin onnistuinkin saamaan laspet ajoissa hoitoon ja itsekin kerkisin töihin ajoissa.
Töissä oli "juoksutehtävä"  , siis kiireellinen juttu, joten syönti sai vielä odottaa.
Toisaalta jossain vaiheessa se nälkäkin pääsi unohtumaan kun touhua oli.
Kahdentoista aikaan sitten alkoi taas nälkä kurnia ja päätäkin jo särki. Ah ihanaa päästä vihdoin asiakastilan hälinästä rauhalliseen hiljaiseen keittiöön, istahtaa ja huoahtaa. !! Ruokaa!!! jes. Avasin pikimmiten hampparipaketin ja viskasin mikroon. Levittelin sen sitten lautaselle laittaakseni tujauksen ketsuppia väliin..      voi P.******..   Se pihvi oli ihan valkoisen homeen peitossa.    Olin niin kiukkunen.. viskasin hyvin dramaattisen sanelun saattelemana sen hampparin roskiin ja kipaisin kauppaan.     

Kuten sanonta kuuluu: "Ei kahta ilman kolmatta"
Kolmannesta huonosta tuurista en viitsi edes kertoa...    
ja kyllä, sekin tapahtui.

Siis kun jotain ikävää sattuu,
niin voi olla varma että samana päivänä tapahtuu myös muuta.

Kolme kertaa.

Pitkästä aikaa kirjoittelen.

Aika se on sitten kumma juttu.
Sitä ei koskaan ole tarpeeksi. Mihin se menee?

Noo mietiskelin tässä vähän ja laskeskelin ;:9

-Aamutoimet 1-1,5 tuntia
-Töissä 6-8 tuntia (yleensä 8 tuntia)
- Työmatkat edestakaisin viemällä/hakemalla lapset hoitopaikoista yhteensä
1 tunti
-iltapäivällä laita ruoka, käy suihkussa, pyykkää tai mitä milloinkin,
kun lapsiperheessä tottakai on aina jotain siivottavaa. 2 tuntia
-Sitten onkin jo iltapala aika, iltapesut, iltasadut ja lapset nukumaan. 1-1,5 tuntia
- Jos jaksaa niin tekee kortteja , tauluja tm
1 tunnin sen jälkeen kun lapset on saatu nukkumaan

Siis 12-15 tuntia. Jos unta tarvitsee 8 tuntia vuorokaudessa ja kuten selvää on, on vuorokaudessa 24 tuntia, niin jäisi vielä 1-4 tuntia käytettäväksi johonkin... hmmmm... mutta mihin se aika oikein katoaa kun ei tunnu olevan aikaa vapaaseen? Voi hirvitys sentään.

___________________________________________

Ajatella 1-4 tuntia vuorokaudessa. Siinä ajassa tekisi vaikka mitä.
Mutta mihin väliin se tulee? Mihin se katoaa?
Kun tuota aikaa ei tunnu olevan olemassakaan.
___________________________________________

Kesä juttuja

Viikko sitten oli noita lämpimiäkin päiviä,
jolloin oli oli mukavaa touhuta ulkosalla.


Meillä on yksi polkutraktori, Eetulle joskus ostettu,
mutta nyt meidän pikkuinenkin haluaa sillä ajaa.
Jalat vain on vielä niin lyhyet ettei hän yllä
polkimille saatika sitten potkimaan maasta vauhtia.
Laitoimme kyllä vetonarun traktoriin, mutta ..

No joka tapauksessa iskä päätti
että nyt lähetään koko konkkaronkka lelukauppaa autoa hakemaan :)
Monenlaisia härveleitä löytyi ja pikkuinen sai niitä kokeilla.
Päädyimme potkuautoon, koska kaikki polkimilla olevat olivat liian isoja vielä.
Valintakriteerejä olivat; vauhdikkuus, urheilullisuus, käyttömukavuus :)

Ja mitäs löysimme???



Tämän. Upea punainen urheiluauto.
Ratti kuin formula-autoissa,
metallisävy vanteet/pölykapselit,
pesunkestävyys (lätäköt) 100%, valitettavasti kengät ei olleet :)
virtaviivainen ulkonäkö, muodot kohdallaan.
Ajettavuus 95%. Eihän nyt mikään ole ihan täydellinen.

Nyt pojat voivat molemmat ajella pitkin pihaa omilla ajoneuvoillaan
milloin haluavat eikä tarvitse odottaa vuoroa.

Hää muistot talteen

Niinpä niin,
kuinkahan moni hääpareista miettii etukäteen kuinka häänsä ikuistavat
ja kuinka nämä muistot talletetaan??

En minä ainakaan :) paitsi että laitoimme
kaksi kameraa pöytiin kiertämään, jotta vieraat voivat
kuvata "mieleisiään" asioita ja täten auttaa meitä
muistojen keruussa.   :)



Kuvia oli älyttömän paljon.
Siispä kuukausia häiden jälkeen erottelin kuvista ne jotka halusin kansioon.
ja tietenkin, (koska olen minä),
ei tämäkään vallan helppoa ollut.
Tiedättehän? kun haluaa muistaa joka ikisen kalliin minuutin...

Ostin siis kansion, "mapin",
tavallinen valokuvakansio ei tietenkään käynyt laatuun.
Mappi on valkoinen (kuva yllä) ja sen kannessa on kirkas muovitasku.
Tuo kuva kannessa on se meiän "Ameeriiiikan"- kortti, tosi upea ja
tietenkin se piti laittaa näkyvälle paikalle :)

Niin ja ne sivut. Luonnonvalkoista kartonkia.
Kokosin siis muistokansion ihan itse.





Mapin sivuilla on tallessa se älyttömän suuri määrä kuvia,



"menu" ruoka- ja kahvipöytään,



jopa kaava pienille viininpunaisille karamellikasseille,
sekä kutsukortin malli,



skannattuna morsiamenryöstön tehtävälista sulhaselle ja tietenkin...
selvitys siitä kuinka rakas mieheni nämä tehtävät suoritti :)

, sekä paljon tekstiä, tietenkin.

Ja jotta kasio ei olisi liian yksipuolinen,
lisäsin siihen myös sivut siitä kuinka ja milloin kihlat ostettiin,
meidän molempien polttari tarinat ja vielä lopuksi
häämatka jutut..

Tässä häämatkan kohokohta, kultakuume iski :)
kävimme yleisöretkellä kokeilemassa kullanhuuhdontaa.
Ah sitä erämaan tuntua ja ...
niin kyllähän sieltä löytyikin jotain ja kuten kaikki muukin häihimme liittyvä,
on myös tuo meidän "suurenmoinen" saaliimme mapin välissä.
(pari vaivaista murenaa) :)  pääsisinpä tuonne uudelleen.

Kansio on siis aivan täynnä, kannesta kanteen.
ai niin unohdin mainita että kuvasin myös saamamme lahjat..
juu-u siellähän nekin ovat mapin välissä....ihan tursollaan :)

Lasten puutarha

Tämä on lasten leikkeihin suunniteltu puutarha.


 
Rakensimme pihalle havupuutarhan
joka on kaunis ja jossa on mukava olla niin aikuisella kuin lapsella.

Mikä puutarhasta tekee juuri lapsille sopivan??

Puutarhan keskellä on havuistutuksia ja keskustan ympärille on valettu tie,
jossa voi kävellä, ajaa pyörällä tai polkutraktorilla..
Sen kahdelle sivulle valettiin ulokkeet, jotta saimme sijoitettua
2 lasten penkkiä levähdys paikoiksi.



"Tietä" reunustaa vielä istutuspenkki.
Tämä uloin istutus on se paras juttu.
Istutukset on sijoitettu siten, että saimme istutusten väliin polun.
Tämä on se juttu josta lapset pitävät. Puutarhassa voi leikkiä olevansa metsässä
tai mennä "kalaan" sillalle.. mitä vain.
Ja koska polku ei kierrä täyttä ympyrää vaan päättyy isolle litteälle kivelle,
on tuosta kivestä tullut meidän pikku E:n oma kesämökki.


Tämä silta yhdistää kaksi penkin osaa toisiinsa.
Alla on siis kuvitteellinen joki.



Kivi , jolle polku päättyy.




Meinasin ihan unohtaa.
Pitkospuut, tietenkin sellaiset pitää olla.

Oma koti kullan kallis

Kodin sisustus ei ole koskaan täysin valmis.
Sitä muuttelee eri aikakausien mukaan.
 
Mutta on myös tavaroita jotka pysyvät ankkureina
eilisen ja tämän päivän välillä.
Niitä ei antaisi pois vaikka mikä olisi.

Käytän mielelläni sisustuksessa puuta, pajua, mustaa metallia...
Kun seinät ovat vaaleat, on helppo muutella huoneiden ulkonäköä ja
tunnelmaa erivärisillä kankailla ja muilla värikkäillä yksityiskohdilla.







Kahvinurkkauksen tunnelmaa.






Eteisen hyllykkö. Laatikoihin saa kivasti piilotettua
aurinkolasit, itkuhälyttimet...



Kodin suojelija.   :)




Poikien esiliinoille on omat paikkansa meidän keittiössä.
Näkyvästi esillä omissa "nauloissaan" ja kätevästi
otettavissa käyttöön kun aletaan leipomaan ja kokkaamaan.




4-vuotiaan oma nurkkaus.

Meidän hääpäivä

Haavailin aina prinsessahäistä.
Tai no se puku kai oli kaikkein tärkein :)





Silti, vaikka löydät sen tärkeimmän häitäsi varten, niin kuitenkin se kaikki muu tekee sinut "hulluksi". Tehtävää on niin paljon ja vaikka aloittaisit ajoissa (meillä puoli vuotta ennen) niin aika ei tunnu riittävän kaikkeen ja lopulta hösyät ja ...

Meidän häämme onnistuivat suht hyvin.

Oletko ollut häissä, joissa mikään ei mennyt vikaan
(järjestelyvaiheessa tai juuri sinä tärkeänä päivänä)???

Hmmm jos vastasit kyllä niin toivoa on. Minä en nimittäin tiedä yksiäkään häitä joissa ei olisi jotain kömmähdyksiä sattunut. :)

numero 1;  Ennen hääpäivää. Siivosimme ja laitoimme puoltoista kerroksisen kotimme vintin vierasmajoitusta varten valmiiksi. Juuri viikkoa ennen häitä vintillä hajosi vesiputki. Ei auttanut muu kuin keskeyttää häävalmistelut ja repiä vintin lattiat auki ja kuivattaa rakenteet ja...

Numero 2; Ennen hääpäivää. Pukuvuokraamo oli kadottanut huntuni. Sen pitkän maahan asti ulottuvan höyhenen kevyen kauniin hunnun, joka olisi ollut juuri se charmantti lisä asuuni. Itkettikö? Kysyttekin vielä. Morsiamelle tällaiset asiat ovat kovia paikkoja. :)
Minulla ei siis ollut huntua ollenkaan.

Numero 3; Hääpäivänä. Kampaajalla meni liian pitkään ja myöhästyimme valokuuvaamosta hieman. Hyvät kuvat saatiin. Olen tyytväinen , mutta erilaisia variaatioita ei keritty ottamaan.

Numero 4; Hääpäivänä. niin ja sählinkiä lisää. Kun olimme saapuneet hääpaikan pihaan ja meidän vanhenpiemme piti "asettua riviin" virallista onnittelu kierrosta varten... voi sentään. Kun joku olisi ollut ohjaamassa tätäkin ;) vaikka hyvinhän sekin loppujen lopuksi meni.

Nämä olivat siis suurimmat mokat :)

Mutta muistelen häitämme suurella haikeudella. Voisin tehdä tuon kaiken uudelleen.
Sillä loppujen lopuksi se oli onnistunut tapahtuma ja kaikki olivat tyytyväisiä (luulisin).

Luontoäidin rakkaus

Niin juuri.
Uskokaa tai älkää, mutta

tämä sydämen muotoinen kivi löytyi pari vuotta sitten pihaltamme
kun kaivoimme talonpäässä grillikodan pohjaa.
Nyt tämä komistus on kunniapaikalla havuistutusten vierellä.

eikä siinä vielä kaikki..





perunasydän löytyi viime syksynä meidän perunamaalta.

Musiikkia

Tämä on tehty
tasapintaiselle valmiille taulupohjalle.

Viime syksynä.

Taulu hääkuvaa varten

Tämä taulu sai alkunsa siitä,
kun tahdoin hääkuvamme esille näyttävämmin ja tunteella.
Eli tavallinen valokuvakehys ei käynyt laatuun :)

Ensimmäiset tätä tyyliä

Niin. Nämä kaksi taulua olivat ensimmäiset tätä tyyliä.
Eli nahkaa joka kiinnitettiin alustaan kolmiulotteisesti
ja vahvat värit.

My art

Tässä siis esittely maalaamistani tauluista. Joistain niistä :)

Ensinnäkin, osa tauluista kuten nämä kaksi lasten taulua on maalattu nahalle.
Pinta on "elävä"(ei siis tasainen) ja antaa kuvalle sävyjä/varjoja/muotoa jota
ei tasapintaisella taulupohjalla saa.

Mmmm....raikas ilma

Niin, tämäkin päivä alkoi aurinkoisena ja lämpimänä,
mutta nyt jo tihkuttaa vettä. Ihanan raikas ilma.




Lämmitin grillikodan puuhellan. Kodassa on lämmintä ja mukavaa vesisateellakin. Viihtyisin siellä pidempäänkin, jos vain voisin. Mutta pienet poikamme vaativat oman osansa äidin ja isän ajasta. Keinutaan, potkitaan jalkapalloa..

Yksivuotiaamme seuraa isoveljeään ja touhuaa mukana veljen leikeissä.
Lätäköt kiinnostavat(tietenkin) . Siispä isoveikka meni ajamaan traktorilla lätäkköön ja oli ilmeisesti pikkuisen mielestä liian hidas kuski, koska..
pieni rakas meni pukkaamaan vauhtia.
ja niinhän siinä kävi, että
juuri kun pikkumies ojensi kätensä ja nojautui pukkaamaan, niin isoveli lähtikin liikkeelle (ei huomannut takanaan olevaa veljeään) . pieni rakas kaatui rähmälleen keskelle lätäkköä.
Voi sentään  :)

Noh.
Lettutaikina on valmiina ja pian päästään herkuttelemaan kermavaahdon ja mansikka-vadelma hillon kera. mmmmm nam.

Sitten vielä saunaan pesulle ja lapset nukkumaan.

My art

Rauhallista Juhannusta!

Ihanan aurinkoinen ja vihdoin kesäinen ilma. Kaiken tuon kylmyyden jälkeen voimme taas nauttia kesän lämmöstä, grillaamisesta  ja yhdessä olosta ilman kiireitä.

Niinpä sain taas aikaa myös jatkaa tätä projektia :)
Lisäsin muutamia kuvia  ja omaa elämääni tähän blogiin. Toivottavasti pidätte.
Sukuni on varsin taiteellista, niin siis minäkin. Olen aina haaveillut omasta taidenäyttelystä, mutta en ole kerinnyt maalaamaan tarpeeksi. (Lapset, tiedättehän) Ei ole ollut omaa aikaa.
Mutta luovuuttaan voi ilmaista myös muilla keinoin. Sisustus, askartelu...  siksi sivullani näytän kuvia tekemistäni korteista. Myös äitini kortit ovat esillä.

Kortteje, tauluja... voi ostaa. Yhteystiedot löytyvät blogin sivupaneelista.
Valmistan kortteja ja tauluja myös tilauksesta.

Luomisen tuskaa ....ha haa

Lisäsin taas kuvia ja yritin muuttaa sivun ulkonäköä....  argh
taidan pyytää pian apua :)
en oikein vielä tiedä millaiselta tämän haluaisin näyttävän. tai siis teidän suurinpiirtein mitä tahdon, mutta en saa tätä muokattua. Olisikohan tähän ohjekirjaa?
Mutta eiköhän se setviinny kun saadaan apua.

Harjoittelua

Niin. Juuri tästä minä en pidä. Opetella aivan uusi ohjelma. Yrittää saada luotua jotain hienoa.... tehdä omat sivu... omalla tyylillä.  -huoh- väsyttää.     

Mutta yritetään nyt kuitenkin ensin itse....pyydetään apua myöhemmin :)