Kesä juttuja

Viikko sitten oli noita lämpimiäkin päiviä,
jolloin oli oli mukavaa touhuta ulkosalla.


Meillä on yksi polkutraktori, Eetulle joskus ostettu,
mutta nyt meidän pikkuinenkin haluaa sillä ajaa.
Jalat vain on vielä niin lyhyet ettei hän yllä
polkimille saatika sitten potkimaan maasta vauhtia.
Laitoimme kyllä vetonarun traktoriin, mutta ..

No joka tapauksessa iskä päätti
että nyt lähetään koko konkkaronkka lelukauppaa autoa hakemaan :)
Monenlaisia härveleitä löytyi ja pikkuinen sai niitä kokeilla.
Päädyimme potkuautoon, koska kaikki polkimilla olevat olivat liian isoja vielä.
Valintakriteerejä olivat; vauhdikkuus, urheilullisuus, käyttömukavuus :)

Ja mitäs löysimme???



Tämän. Upea punainen urheiluauto.
Ratti kuin formula-autoissa,
metallisävy vanteet/pölykapselit,
pesunkestävyys (lätäköt) 100%, valitettavasti kengät ei olleet :)
virtaviivainen ulkonäkö, muodot kohdallaan.
Ajettavuus 95%. Eihän nyt mikään ole ihan täydellinen.

Nyt pojat voivat molemmat ajella pitkin pihaa omilla ajoneuvoillaan
milloin haluavat eikä tarvitse odottaa vuoroa.

Hää muistot talteen

Niinpä niin,
kuinkahan moni hääpareista miettii etukäteen kuinka häänsä ikuistavat
ja kuinka nämä muistot talletetaan??

En minä ainakaan :) paitsi että laitoimme
kaksi kameraa pöytiin kiertämään, jotta vieraat voivat
kuvata "mieleisiään" asioita ja täten auttaa meitä
muistojen keruussa.   :)



Kuvia oli älyttömän paljon.
Siispä kuukausia häiden jälkeen erottelin kuvista ne jotka halusin kansioon.
ja tietenkin, (koska olen minä),
ei tämäkään vallan helppoa ollut.
Tiedättehän? kun haluaa muistaa joka ikisen kalliin minuutin...

Ostin siis kansion, "mapin",
tavallinen valokuvakansio ei tietenkään käynyt laatuun.
Mappi on valkoinen (kuva yllä) ja sen kannessa on kirkas muovitasku.
Tuo kuva kannessa on se meiän "Ameeriiiikan"- kortti, tosi upea ja
tietenkin se piti laittaa näkyvälle paikalle :)

Niin ja ne sivut. Luonnonvalkoista kartonkia.
Kokosin siis muistokansion ihan itse.





Mapin sivuilla on tallessa se älyttömän suuri määrä kuvia,



"menu" ruoka- ja kahvipöytään,



jopa kaava pienille viininpunaisille karamellikasseille,
sekä kutsukortin malli,



skannattuna morsiamenryöstön tehtävälista sulhaselle ja tietenkin...
selvitys siitä kuinka rakas mieheni nämä tehtävät suoritti :)

, sekä paljon tekstiä, tietenkin.

Ja jotta kasio ei olisi liian yksipuolinen,
lisäsin siihen myös sivut siitä kuinka ja milloin kihlat ostettiin,
meidän molempien polttari tarinat ja vielä lopuksi
häämatka jutut..

Tässä häämatkan kohokohta, kultakuume iski :)
kävimme yleisöretkellä kokeilemassa kullanhuuhdontaa.
Ah sitä erämaan tuntua ja ...
niin kyllähän sieltä löytyikin jotain ja kuten kaikki muukin häihimme liittyvä,
on myös tuo meidän "suurenmoinen" saaliimme mapin välissä.
(pari vaivaista murenaa) :)  pääsisinpä tuonne uudelleen.

Kansio on siis aivan täynnä, kannesta kanteen.
ai niin unohdin mainita että kuvasin myös saamamme lahjat..
juu-u siellähän nekin ovat mapin välissä....ihan tursollaan :)

Lasten puutarha

Tämä on lasten leikkeihin suunniteltu puutarha.


 
Rakensimme pihalle havupuutarhan
joka on kaunis ja jossa on mukava olla niin aikuisella kuin lapsella.

Mikä puutarhasta tekee juuri lapsille sopivan??

Puutarhan keskellä on havuistutuksia ja keskustan ympärille on valettu tie,
jossa voi kävellä, ajaa pyörällä tai polkutraktorilla..
Sen kahdelle sivulle valettiin ulokkeet, jotta saimme sijoitettua
2 lasten penkkiä levähdys paikoiksi.



"Tietä" reunustaa vielä istutuspenkki.
Tämä uloin istutus on se paras juttu.
Istutukset on sijoitettu siten, että saimme istutusten väliin polun.
Tämä on se juttu josta lapset pitävät. Puutarhassa voi leikkiä olevansa metsässä
tai mennä "kalaan" sillalle.. mitä vain.
Ja koska polku ei kierrä täyttä ympyrää vaan päättyy isolle litteälle kivelle,
on tuosta kivestä tullut meidän pikku E:n oma kesämökki.


Tämä silta yhdistää kaksi penkin osaa toisiinsa.
Alla on siis kuvitteellinen joki.



Kivi , jolle polku päättyy.




Meinasin ihan unohtaa.
Pitkospuut, tietenkin sellaiset pitää olla.