Syntymäpäiväjuhlia!

Jep tällä viikolla juhlimme kahdet syntymäpäivät. Onnea Onnea vielä molemmille!
Tein kakut molemmille. Toiselle harrastukseen liittyvän kakun ja toiselle vappuaiheisen kakun.

Täytteeksi suklaamoussea ja mansikkamoussea. Kakku kasataan vuokaan, joka on vuorattu tuorekelmulla. Näin kakku on helponpi irrottaa vuoasta kun mousset ovat hyytyneet ja aletataan koristelemaan.



Tältä kakku näyttää vuoasta irrotettuna ennen koristelua.

Sitten koristeiden tekoon. Sokerimassasta (voi käyttää marsipaaniakin) tein päällisen, kiikarit ja linnut.

Kiikareiden linsseiksi sokerista "napit".

Ja näin se kasattiin.

Valmista tuli. Kaakaojauhetta kermavaahdon sekaan niin tulee kivasti sävytetty laitapursotus.
____________________________________________

VAPPUKAKKU kakku täytetty samoin kuin edellinen eli mousseilla.

Sokerikuorrutteella pinta kakkuun.

Nuo kellertävämmät reunanauhat ovat marsipaania.

Sitten sokerikuorrutteella vappu naamioita. Ilmapalloja on sekä sokerikuorrutteella että marsipaanilla tehtyjä.


ja tältä näytti valmis VAPPUKAKKU

Mitäpä ollaan puuhailtu...

...no viime torstaina mie sain tarpeekseni tai "tuli mitta täyteen" tuon auton peräluukun kanssa. Kaasujouset on jo vuosia olleet huonossa kunnossa, eikä peräluukku pysy ylhäällä. On muutamanki kerran saanu siitä osuman päähän :)
Se on toiminut ihan hyvin kesäisin, mutta talvella ei ollenkaan. Nyt kun on tarvinnut vauvalle vaunuja kuskata, niin fiskarsista on tullut tarpeellinen työkalu. Siis kun meillä semmonen hieman lyhyempi vartinen fiskarsin lapio peräkontissa, niin sillä ollaan tunkattu luukku ylös, että saa kaksi kättä vapaaksi vaunujen siirtoon. Juu oikeen ihanan noloa alkaa sen kanssa värkkäämään kaupan parkkipaikalla muiden töllistellessä. Näin siis kävi torstaina kun olin yksin lasten kanssa ja ähelsin noita vaunuja ulos autosta ja sitten vielä lapset ulos. Tuli tunne että minua tuijotetaan ja vilkaisin muita autoja. Siellähän useampi ukko virnuili kattellessaan tätä touhua. Jee jee. Kyllä on mukavaa piristää muidenkii päivää ;D Hieman hävetti juu.
Siispä perjantaina menin autotarvike kauppaan ja tilattiin uudet kaasujouset. Sain ne maanantaina puoliltapäivin ja koska pihassa ei kettään aikuista miehenpuolta oleillut, niin vaihdoin jouset itte. Apunani meisseli ja se himputin lapio. :) Easy vaihto. Tän voi nainenki tehdä ite. Kokemattomanpia peräluukun kanssa taistelijoita kehoittaisn laittamaan kypärän päähän! Mie jo osasin tuota varoa, sen verran osumia tuosta luukusta jo saanut :D

Varokaa heikkoa jäätä...

...älkää säikähtäkö. Kellekään ei ole käynyt pahasti. Vaikka kyllä pieneenkin vesimäärään voi hukkua. Mutta tässä tarinassa niin ei käy. Pitää olla valppaana lasten kanssa tähän aikaan vuodesta!!!
___________________________________________

Meidän ei tarvitsekaan käydä enää uimassa hallilla, kun noi pellot ja ojat on hyviä siihen ;) Meidän 3-vuotias kävi toissapäivänä uimassa pellolla ja mieheni joutui hänet sieltä hakemaan ja seki sitten (ilman kumppareita) reilusti yli nilkkoja myöten siellä kahlannu.
Siis kun siellä oli pellolla sellanen iso ja syvä vesilätäkkö ja jääpintanen. Eihän se poika pieni ollut osannut varoa että se jää menee rikki ja siellä on paljon vettä alla. Siellä se sitten lumpsi ja kaatu rähmälleen ja aina uudelleen kaatu kun oli liukasta ja rikkonainen jää, ei kunnon jalansijaa. Kotiin tullessaki sillä oli vielä 3 cm vettä kengissä. Very Water resistant ;D = eli hyvin pysyy vesi kengän ulkopuolella, mutta myös sisäpuolella. Se oli lutunen niin suumutrussa kun iskä kanto sen kotiin :) ja iskä reivullakin oli vettä kengissä ja varmaan harmitti. Ne olivat olleet tuolla Liakassa päin retkellä ja joutuneet istumaan vielä autossa märillä kamppeilla kotimatkan.

Silti lähtivät taas tänä aamuna retkeilemään. Saas nähä kuin net tulevat kotiin.

Kakkuja

Ja lisää koristelu harjoituksia.

Maailmanparantajan mietteitä ;D

Laulun sanoin:
”katson maalaismaisemaa ja ymmärrän,
kuinka onnellinen voikaan olla hän.
Joka täällä vain saa aina asustaa-aa-aa
maalaismaisemaa en saata unohtaa-a-aa.”

Eli istun siis taas autossa läppäri sylissäni.
Tuo laulu soi päässäni koko ajan :)

Vaikka ei vielä viherrä, kaikki näyttää kuivalta ja kuolleelta, niin näen kauneutta lumimuodostelmissa, lumisissa pelloissa, vanhoissa harmaantuneissa ja rikkinäisissä karja-aidoissa, osittain sulaneissa joenuomissa, kiemuraisissa puunrungoissa…
tai ehkäpä näen niissä kesän, voin kuvitella kaiken vehreänä, veden liplattavana, lapset ongella…
Kun nyt olen äitiyslomalla, en odota kesää. Jokainen vuodenaika on omanlaisensa ja minulla on aikaa nauttia joka säästä :)

Entäpä maalla asuminen. No missä paikassa vain. Eikö se vain olekin niin, että on ihanaa, mutta… ainakin kerran kaksi vuodessa(jos ei useamminkin) tulee se pakottava tarve päästä muualle. Mihin vain. Juu-u ja kuinka ahdistavaa on jos ei kalenteriin meinaa reissu mahtua. Mutta niinhän se on että irtautumisia tarvitaan, jotta voidaan taas hyvillä mielin tutkailla tätä omaa rakasta asuinympäristöä, jossa muistot ovat yhä tallella.

En kuvitellut aina asuvani maalla tai ylipäätään samassa kaupungissa missä olen syntynyt. Täällä vain ollaan. Nyt en enää haluaisikaan mihinkään suurkaupunkiin asumaan. Voisin kyllä vaihtaa paikkakuntaa, mutta en kaupunkialueelle. Esimerkiksi Helsinki on kiva vierailu kohde, yltäkylläinen shoppailu kohde, katseltavaakin riittää. Asuisinko siellä?? En. Asfaltoituja katuja riittää ja suuria kivitaloja. Ahdistavaa. Tarvitsen tilaa ympärilleni ja luontoa.

Pilasinko tunnelman? Teksti alkoi hyvin, eikö. Tämä maailmaa parantava äityli miettii asioita aivan liikaa, aina.

Eetu tuossa etupenkillä harjoittelee videokameralla kuvaamista ja naureskelee katketakseen tuotoksiaan. Pienempää naurattaa enemmänkin toisen riemukas hekotus, ei niinkään se että hän ymmärtäisi mitä hauskaa videolla on.
Pysähdyimme taas, ties monennenko kerran pellon laitaan. Nyt ehdotetaan jätskien hakua koko porukalle. Minulle kelpaisi kahvi.
Kauppaan siis matkamme nyt käy.

Raportointi täältä sardiinipurkista loppuu tällä erää tähän.

______________________________________________


…ja jatkuu

Tämän läppärin kuskaamisen autossa mukana voisi ottaa tavaksi. Tulee kirjoitettua ajankohtaista asiaa.
Siispä aloin miettiä auton ahtautta. Niin tämän meidän sardiinipurkin. Mie istun pienimpien kanssa takapenkillä ja 6-vuotiaalla on ruhtinaallisesti tilaa etupenkillä. Näin ei tarvitse taistella noiden turvaistuinten kanssa niin paljon. Lasten kiinnittäminen autoon on helponpaa. Näin siis vain silloin kun isä on matkassa. Muutenhan saan kokonaisen leveän etupenkin itselleni ;) kun kuskaan lapsia.

Voisikohan joku testata eri automerkit ja eri turvaistuimet. Siis miten ja mitkä turvaistuimet mahtuvat mihinkin autoon, jos lapsia on kolme tai useampi. Tämä tulisi todella tarpeeseen ja lapsiperheillä säästyisi rahaa ja hermoja.

Makea ruisleipä

Tämä herkullinen hieman makea ruisleipä on myös helppo tekoinen. Tein taas neljä leipää kerralla, kun noita leipävuokia mahtuu sen verran meidän uuniin. Meillä syötiin yksi leipä heti kun saatiin uunista ulos ;) on se niin hyvää.

_______________________________



2 leipää varten tarvitset:

50 g hiivaa

50 g voita

5 dl vettä

1 dl siirappia

1 tl suolaa

1 litra ruisjauhoja

n. 5 dl vehnäjauhoja

Voiteluun: vettä

1. Sulata kattilassa voi, lisää sitten vesi, siirappi ja suola. Lämmitä neste kädenlämpöiseksi.

2. Murenna hiiva kulhoon ja lisää kädenlämpöinen nesteseos. Kun hiiva on liuennut, niin lisää ruisjauhot ja sen jälkeen vähän kerrallaan vehnäjauhoja. Taikinan pitää olla melko kiinteää ja irrota kulhon reunoista.


3. Ripottele pinnalle ohut kerros jauhoja ja kohota taikina liinalla peitettynä noin 30 min.

4. Kumoa taikina pöydälle ja leivo 2 tasaista leipää.

5. Nosta pötkyt voideltuihin noin 1 ½ litran vetoisiin vuokiin. Anna niiden kohota liinalla peitettynä noin 30 min.

6. Paista leivät uunin toiseksi alimmalla tasolla 175¤:ssa 50-60 min. Voitele leipiä vedellä muutamia kertoja paistamisen aikana.

7. Kumoa leivät ritilälle tai puualustalle ja anna jäähtyä leivinliinoihin käärittynä.

Leivän pitäisi saada tekeytyä 1-2 vuorokautta ennen viipaloimista. Silloin se ei murenisi, mutta meillä ne syödään miltei heti. Joten jokainen tekee miten tahtoo :)

16.4.10

Ajelulla ollaan. Mies pääsi töistä ja aloima viikonlopun viettoon. Tsiikaama josko muuttolintuja näkyis. Otin tämän läppärin mukaani ajankuluksi ja mikäs tässä on kirjoitellessa. Lapsille laitoin soimaan Lenni lokinpoikasen. Levy koneeseen ja kuuntelemaan niin lapsetkii viihtyy pitempään mukana. Sitten jos käytäs vielä mummolla hakemassa tälle äiteelle vähän sitä ”linimenttiä” niskakipuun. Viikon jo tuntunut siltä kuin jokin ois kireellä niskassa ja nyt se äity tosi pahaksi. Niskaa kuumottaa ja veto tuntuu jo ohimossakin. Oisko mitään apukeinoa imettävälle sopivaa?? kun ei noita tulehduskipulääkkeitäkään suositella.

Nim. apua kaivataan :)
__________________________________________________


Mietin tässä kuinka usein kehtaa pitää lapsen vapaalla esikoulusta? On niin paljon rennompi koko päivä kun ei tarvii ”kellon kanssa kulkea”. Kolmen lapsen saaminen aamulla liikenteeseen vaatii aikaa ja hermojakin. Kun siihen aamukiireeseen lisää vauvan kakkavaipan vaihdon ja vaatteiden vaihdon, kun tottakai se kakka tulee vaipasta yli juuri silloin kun on kiire. Nii ja puhumattakaan kolmivuotiaan kiukuttelukohtauksista, jotka tulee millon mistäkin asiasta: vaatteiden pukemisesta, rytyssä olevasta sukasta tm. eikä sitä kiukkua saakaan laantumaan ihan helpolla. Joskus se kestää jopa puolisen tuntia.
Mutta kun me saamme aloittaa aamun rauhassa. Pukea, syödä, jutustella, ja lähteä ulkoilemaan, niin jes… tämä on parasta äitiydessä.

Tänään mieheni veli vei pojan esikouluun, joten aamu sujui rauhallisesti ja mukavasti. Kävimme pienimpien kanssa mummolla ja ukilla kylässä. Pesin maton ja värjäsimme mummon hiukset.
Eskarilaisen haimme sitten mummon luo suoraan. Levitimme piirustusalustat, kynät ja paperit lattialle ja istahdin itsekin lapsille seuraksi. Huomasin että lapsetkin miettivät kovasti päivänpolttavia uutisaiheita. Eetu piirsi tulivuoren ja siitä purkautumaan tuhkaa ja lentokoneita lentämään tuhkapilven läpi. Näiden koneiden moottorit vain oli suojattu pölyltä ja tuhkalta. Niinpä niin. Ja pienempikin suttaili mustalla väriliidulla piirtämäni eläimet peittoon kun tuhka peitti ne. Just.

Mietiskelyä...

...kun kaupoista loppuivat leivät ja makkarat. Jauhoja ja hiivaa kaupasta kyllä vielä löytyi, miks ei siis niitä hamstrattu?? Kotitekoinen leipä on hyvää, tuoksuu ihanalta ja niitäkin on helppo tehdä. Ei tarvita leipomon hienoja suuria uunia eikä edes leivinuunia. Ei niitä ole minullakaan. Ihan vain tavallisella kotiuunilla paistelen.
Kiirekö?? No niin minäkin usein selittelen ;)
Kokeilkaa ihmeessä itse tehdä leipää. Siitä tulee hyvä mielikin, joten arvo on suurempi kuin valmistuotteella :)

Kuuma keskustelu eteläsuomen ”ruokahamstrauksesta” on myös hieman epäreilu. Helppohan täällä Ruotsin rajalla on naureskella, kun täällä pääsee aina nauttimaan Ruotsin kaupan antimista. Hyvä hätävara. Kannatan silti kotimaista tuotantoa ja tuottajia.

Makkaraa en tee minäkään itse, mutta kokeilkaahan noita leipäohjeita, joita olen blogiini lisännyt. Tuo ruisleipäkin on todella nopeatekoinen ja hyvää.

Päivien viemää...

...joopa joo ...muisti ainakin ;)

Näin illalla ei aina jaksa aatella asioita ja niinpä nytkii unohin pyykit pestä. No huomenna sitten.

Vaan mitäpä tänään hommasimme?? Mieheni oli töissä. Noh Eetu ei mennyt tänään eskariin, vaan pidimme leeti päivän lasten kanssa. Pihalla pari tuntia leikittiin ja paistettiin makkarat nuotiolla ja mie vähän haravoin esiin tullutta nurmikkoa. Tulihan tuostakin jo kärryllinen roskia.

Käytiin ajelulla katsomassa oisko muuttolintuja tullut jo raumojärvelle. Saldo: 1 sinisuohaukka koiras, 2 kurkea, 5 joutsenta, 2 merihanhea, melkolailla töyhtöhyyppiä (minä mukaan luettuna) ja pikkulintuja en viitsinyt alkaa tarkemmin kiikaroimaan. Olen siis tyypillinen muuttolintujen tirkistelijä :) vain isoimmat linnut huomioidaan.

Rahkapullat tekasin sitten kun lapsukaiset sain sisälle ja syömään. On muuten pirtsakka lisä pippurikanalle pilkkoa sekaan yksi mango. Tai makuasiahan sekin. Muut tykkäs, Eetu ei.

Tämä kuva on viime sunnuntailta eli 11.4.2010. Iskäkin oli mukana makkaranpaistossa.

Rahkapulla

Tämä on aivan ihana pulla. Kelpaa tarjoilla vieraille. Näyttääkin hyvältä. Itse tein kaksi variaatiota yhdellä kertaa ja tässä kuvat niistä.

1. pullaa varten tarvitset

2 dl maitoa

25 g hiivaa

½ dl sokeria

½ tl suolaa

1 tl kardemummaa

n 5 dl vehnäjauhoja

3/4 dl sulaa voita

TÄYTE
1 prk maitorahkaa ( esim. sitruunan makuinen rahka)

1 prk kermaviiliä

2 munaa

½ dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

1 rkl maissitärkkelysjauhoa (tai perunajauhoa)

Kivoja lisukkeita:

Voit laittaa ennen täytemassan laittoa taikinan pinnalle esim: rusinoita, persikka siivuja tai mantelimassa siivuja. Testaa vapaasti :)

Vuoraa noin 26 cm halkaisijaltaan oleva vuoka leivinpaperilla.


Tässä toinen variaatio paperin laittamisesta vuokaan.

Valmista pullataikina ja kohota se.

Erota taikinasta 1/3 reunan nauhoja varten. Painele taikina vuokaan pohjan kokoiseksi levyksi. Jaa loput taikinasta kahteen osaan ja pyörittele kaksi pitkää (noin 75 cm) ja ohutta nauhaa. Kieputa nauhat toistensa ympärille ja aseta nauha vuoan reunaa vasten. Kohota pohja liinan alla.

Valmista täytemassa: riko munat kulhoon ja vatkaa rakenne rikki. Lisää rahka ja kermaviili, sokeri, vaniljasokeri ja maissijauho(tai perunajauho). Sekoita tasaiseksi.

Voitele pullan reunat kananmunalla.

Jos käytät lisukkeita esim. mantelimassa siivuja, kuten tässä kuvassa, levitä ne taikinan pinnalle ja kaada sitten täytemassa päälle. HUOM: mantelimassa kannattaa siivuttaa noin 1-2 ml paksuisiksi levyiksi. Paistaessa se sulaa löllöksi ja pullaa leikatessa tursuaa :) Tämän täytemassan olen tehnyt tavallisella rahkalla. Sitruuna ei mielestäni sovi mantelimassan kanssa.

Tämän pullan täytteeksi tuli sitten vain tuo täytemassa sitruunanmakuisella rahkalla höystettynä.

Paista pulla uunin alimmalla tasolla 200¤ noin 30 minuuttia. Kunnes reunat saavat väriä ja täyte hyytyy. Jos reuna meinaa tummua liikaa, niin peitä vuoka leivinpaperilla.

Anna valmiin pullan jäähtyä vuoassa.

Ruisleipä, helppotekoinen

Näiden leipien tarvitsee nousta vain kerran, joten se jouduttaa leiväntekoa aika lailla. Sanoo siis mamma jolla on aina kiire ;) Ihana tuoksu Aniksesta ja fenkolista.

4 leipää

6 dl vettä

2 rkl voita

50-60 g hiivaa

1-1 ½ tl suolaa

3 rkl siirappia

1 rkl hienonnettua anista ja fenkolia

8 dl ruisjauhoja

8-9 dl vehnäjauhoja

1. Lämmitä vesi haaleaksi ja sulata samanaikaisesti voi.

2. Kaada seos taikinakulhoon ja liota siihen hiiva.

3. Lisää suola, siirappi ja mausteet. Lisää myös jauhot ja vaivaa.

4. Leivo taikinasta heti 4 pyöreää leipää. n. 2 cm paksut. Paina pienellä lasilla reikä leivän keskelle ja pistele leivät haarukalla.

5. Anna leipien noista noin 30 min liinalla peitettynä.

6. Paista uunin keskiosassa 225¤ noin 15-20 min.
Voitele valmiit leivät vedellä, jossa on hieman voita seassa. Anna jäähtyä liinan alla.

Huom. voit paistaa myös nuo "reiät" ota ne pois uunista aiemmin, etteivät ne pala.

Lisää sisustusjuttuja

Huomaa, että ollaan taas käyty Ikeassa vai mitä. On mukavan piristävää vaihtaa välillä huoneen ilmettä.

Uusimpiin hankintoihini kuuluu tuo kynttelikkö. Se on tosi jykevä ja painava ja pituutta on noin 1,65 m.
Tämän löydön tein eilen lauantaina kun kävin äitini ja sisareni kanssa shoppailemassa. Tuon autoon saaminen olikin sitten ratkiriemukasta puuhaa. Tovin aikaa saatiin sovitella ennen kuin saatiin se kyytille. Tämä kun oli todellakin löytö. En ollut aikonut ostaa mitään noin suurta, joten emme olleet varautuneet.
Tämä on aivan ihana.

Tapahtunut aiemmin... ;)

27.2. juhlittiin siis pikku Topin 1-v syntymäpäivää. Siinä vasta vekkuli vekara. Syntymäpäivä kutsut olivat viihtyisät ja pöytä notkui herkuista. Sisareni tekemä kakku oli kerrassaan namia. Mekin kävimme juhlimassa koko viiden hengen voimalla. Pikkuinen tyttäremme oli ensimmäistä kertaa puettuna mekkoon, jos ei kastemekkoa lasketa. Kiitos vielä Jonnalle ihanasta mekosta.

Meidän perheen 3-vuotiaan syntymäpäivää piti sitten juhlia seuraavana viikonloppuna eli 6.3. Mutta kun molemmat pojat olivat kipeitä. Toisella oli kuume, nuha ja korvatulehdus ja toisella vain korvatulehdus. Loppujen lopuksi synttärijuhlia piti siirtää kahdella viikolla. Syystä että. Kolmivuotiaalla oli paha korvatulehdus. Korva jo veresti. Ensimmäinen antibiootti kuuri ei tehonnut ja hän sai uuden. Pikkumies ei olisi jaksanut.
20.3 sitten juhlittiin. Vieraita oli talo täynnä ja viimeiset lähtivät vasta klo 19 illalla. Kyllä olivat lapsetkin väsyksissä. Kertakaikkisen ihana, mukava ja puuhakas päivä oli.

Tässä sitten se kakku joka tehtiin näitä varsinaisia juhlia varten. Iskä teki ihanan makoisan kakun ja laitoimme kakun päälle kakkukuvan Mainio Manu eli Handy Man.

Kuin päiväkirjaan kirjoittaisin...

Kastepäivä 13.2.
Ihan kivan kiireinen päivä. Tuntui että olisi saanut olla neljä käsiparia ittellä, jotta kaiken olisi saanut tehtyä. Katastrofin ainekset olivat havaittavissa jo kaksi tuntia ennen tilaisuuden alkua, vaan kun ei sitä kiireeltä huomannu.

Kastejuhla oli sovittu alkavaksi klo 15.00. Näin ollen pitäisi olla hyvin aikaa valmistella kaikki. Vielä kun olin edellisenä iltana silittänyt liinat, laittanut kynttilät ja hakenut esille kukkamaljakot, raamatun ja laittanut tarjoiluastioita valmiiksi pöydälle.
Niin kun noita lapsia on nyt kolme. Niiden ruokkimiset, pukemiset sun muu vie aika lailla aikaa. Sitten pitäs vielä laittaa itsensä valmiiksi ja tarjoulut, kastepöytä jne.
Vauvan syöttäminen, hoitaminen ja pukeminen valmiiksi vei hyvän aikaa.
Unohdimme mieheni kanssa kokonaan kolmivuotiaan päiväuni tarpeen. Siihenkin olisi pitänyt varata aikaa, kun häntä on niin vaikea saada sisällä nukkumaan ja meillä ei ollut aikaa. Voi sentään.

Kummeina on kaksi pariskuntaa. Toinen pariskunta asuu Jyväskylässä, eivätkä päässeet tulemaan. Ei se mitään. Ihan OK. Sitten aamulla sisareni soittaa etteivät he pääse kun oksennustauti oli iskenyt yöllä. Joten ei siis saatu kummeja paikalle. Sitten keksimmekin että ainakin sisareni ja hänen miehensä voivat katsella tilaisuutta netin välityksellä. Webbi kamera asennettiin heitä varten.
Ääniyhteyttä vain ei saatu, joten pappi pyysi valitsemaan vieraiden joukosta kaksi todistajaa. jep jep…kyllä tämä tästä.

Muut vieraat tulivat hyvissä ajoin ja pappikin puolituntia ennen. Vauva oli syötetty ja puettu ja nukkui tyytyväisenä . Siis jes…kaikki hyvin, tämähän sujuu, ajattelin. Mieheni oli laittanut kakut pullat sun muut pöytään valmiiksi, vaikka en ollut kerinnyt ”neuvomaan”. Ehdin vain ohimennen vilkaista mitä tarjoiluastioissa oli ja minulle tuli tunne että jotain puuttui. Aikaa tarkistamiseen ei ollut, kun pappi halusi jo aloittaa. Ja niin aloitettiin pienen tyttäremme tärkeä juhla.

Heti kun pappi aloitti niin meidän 3-vuotias alkoi kiukutella. Se heitteli ohjelmalehtisiä, sen piti päästä minulle syliin ja päästyään syliin se sanoi että tahtoo istumaan ja tätä yhä uudelleen ja uudelleen. Poika itki, huusi ja venkoili koko sen puolituntia jonka kastaminen kesti. Mie olin ihan hiestä märkä, otsallakin hikipisaroita. Mieheni posket kuumottivat, eikä hän voinut tehdä mitään vauva sylissään. Vieraat näyttivät vaivaantuneilta ja odotin koko ajan milloin papilla menee hermot. Ihme kyllä pappi jatkoi puheet ja rukoukset ja ylipäätään koko tilaisuuden keskeyttämättä, kaikesta huolimatta. Nostan hattua :)
Vauva ei silmäänsä räpäyttänyt koko tänä aikana. Siis ihme ettei se herännyt.

Kun homma oli hoidettu ja kahvittelut aloitettu, niin tajusin että kahvipöydästä puuttuivat kokonaan suolapalat. Meillä oli paistovalmiita pasteijoita, mutta kukaan ei ollut ottanut niitä pakastimesta ja paistanut. Pöydästä puuttuivat muffinit ja jotain muutakin( en enää muista mitä). Mutta tarjoilut eivät olleet siis niin monipuoliset kuin piti. Hävettää vieläkin tarjoilujen vähyys.
Onneksi sentään veljeni veivät väsyneen pikku kolmivuotiaan autoajelulle (ja karkkikauppaan). saatiin poika rauhoittumaan.
Perhekuvaa (jota olin niin kovasti tahtonut) ei siis myöskään saatu otettua.

Kaiken tämän jälkeen, ihmettelin illalla etten hermostunut ja heittänyt ”kakaraa” pihalle. En jaksanut silloin välittää vastoinkäymisistä. Olin vain onnellinen kun kaste oli suoritettu eikä tarvitsisi enää miettiä tuota juhlaa. Siis miksi en hermoillut enkä hermostunut mistään??? Luoja yksin tietää miten voin olla niin rauhallinen. Luulenpa että milloin tahansa muulloin olisin suuttunut (ja puhkunut ja puhaltanut), kiroillut kuin heinämies ;D ja karjunut (sen puolen tunnin jälkeen, kukapa ei). Mutta en tuona päivänä.

Kakkuja 3-vuotiaalle 2010

Niin. Tein 3-vuotiaalle pojalleni useamman kakun. Syystä että: olin tilannut uusia kakunteko tarvikkeita ja halusin kokeilla niitä heti. Sain ne siis maanantaina. Pojan oikea syntymäpäivä oli tiistaina, mutta juhlat vasta seuraavana viikonloppuna. Oli ihan pakko päästä kokeilemaan.
Elintarviketussilla tekstit kakkuun. Ei ihan niin hyvä kuin olin kuvitellut. Mutta tulipahan kokeiltua sitä tussia.
Ja sitten noita pursotus tyllia. Lehti ja ruusu-tyllat. Paremmat pursotukset ois voinu tulla, mutta kun tuo floran vispi greme ei aina vatkaudu kunnolla. Ihmeen paljon eroa erien välillä. Joskus tulee kunnon kuohkea kestävä vaahto, joskus jää löllöksi.

vauva perheen elämää...

..on ollut ihanan helppoa hoitaa tätä uutta tulokasta. Nukkuu paremmin kuin meidän pojat vauvoina. Syö hyvin ja nopeasti, vartissa valmis :) Eetulla meni puolesta tunnista tuntiin. Äänikin on niin sievä, ei ollenkaan sellainen ärjyläinen kuin pojat vauvoina :D

Niin, muistelin tässä esikoisen vauva-aikaa :) mieheni kanssa. Meillä (useimmiten minulla kuitenkin)oli tapana laulella vanhoja tuttuja lauluja, joskus myös omin sanoin, aina sen mukaan mikä kuvasi vauvanhoito tilannetta parhaiten.
Lastenhuoneen ikkunan takana, metrin päässä ikkunasta, oli puussa linnunpönttö lintuineen, tietenkin. Ja kun poika ärjyi nälkäänsä, kakkavaippaa tm.. niin tuli muutamankin kerran laulettua "se on se meidän uusi vauva, nimeä en muista, se joskus karjuu niin, että pikkulinnutkin tippuvat puista" (lintu parat)

No kuitenkin.. siis ensimmäiset viikot kotona vauvan syntymän jälkeen olivat vähän hassuja. Minun korvat olivat tukossa ja muutenkin tuntui ettei pää toimi kunnolla. Ne tietävät joilla joskus ollut korvat tukossa. Esim. kun kävin kaupassa yksin, en muistanutkaan mitä piti ostaa. Mietin ja ihmettelin vartin verran kaupanhyllyn edessä, mitä pitikään ostaa. ja kun viimein sain päätettyä mitä hyllystä piti ottaa, en kuitenkaan ollut ihan varma tarvittiinko sitä. :D

Muutenkin ollut ongelmia muistin kanssa 2 ja puoli kuukautta.
Esim. kun minulla oli joku kumma kakkos kausi. Kakkosia oli joka paikassa. Se alkoi kun sisareni poika täytti 1-vuotta. Kirjoitin korttiin kahteen kertaan Onnittelut 2-vuotiaalle. enkä edes itte sitä tajunnut. Sisko tuli kortin kanssa kysymään että mitäs mie oikeen meinasin ;) sitten tein kakut meisän 3-vuotiaan synttäreitä varten. Olin ostanut elintarviketussin, jotta saisin kirjoittaa tekstejä kakkuun. NO mie kirjoitin ensimmäistä kakkua varten tekstin ja tietenkin Onnittelut 2-vuotiaalle. Korjasin sen ja aloin tehdä tekstiä toisen kakun päälle ja hitto vie kirjotin uudelleen Onnittelut 2-vuotiaalle. (EI VOI OLLA TOTTA!)
Sitten laitoin kutsut niille synttäreille tekstiviestillä. Kiva selkeä kutsu 18 kappaletta. Kunnes lähettämisen jälkeen sisareni laittoi viestiä, että nii millonhan ne synttäri juhlat oli??? Kun kutsussa luki että juhlitaan lauantaina 6.2. kun piti olla 6.3. No juupa juu, ei tietenkään niitä synttäreitä menneisyydessä pidetä. Ja ei autanu kun lähettää uudet 18 viestiä korjattuna. nii että tulihan laitettua ne kutsutkin sitten kahteen kertaan :D

Ollaan sitten tuttujen kanssa naureskeltu näitä juttuja ja he ovat kertoneet omista "toilailuistaan". Eräs tuttavaperheemme isä kertoi olleensa kaupassa yksin ja siinä pukkaillut ostoskärryä edes takas, niinkuin vauvaa vaunuissa ruukataan "hyssytellä". Ihan automaattinen reaktio, kun on kärryt. Paitsi ettei ollut vauvanvaunut, eikä lasta, vaan katsoessaan kärryyn todennut, että siinähän ne maitopurkit heiluvat edestakas liikkeen voimasta.

Niin ja diaknoosiksi tähän höperyyteen tuli "mammatauti".

Sitruunapiirakka; nopea tehdä

Tämä sitruunapiirakka on todella nopea tehdä, jos vaikka saat yllätysvieraita eikä kaapista löydy mitään kahville kaveriksi. Pohjan tekoon menee muutama minuutti kunhan voi ei ole ihan kovaa. Piirakka paistuu noin puolessa tunnissa, sillä aikaa kun pidät seuraa vieraillesi.

pohja:
150 g voita
1 dl sokeria,
1 muna
2 dl vehnäjauhoja
2 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
Jos kaapissasi on sitruuna aromia, voit laittaa taikinaan noin 3-5 tippaa antamaan lisämakua piirakalle. Namia.

Tarvitset pyöreän voidellun piirakkavuoan.
Nypi kaikki ainekset tasaiseksi massaksi, levitä se vuokaan. Osa reunoille.

Täyte:
1 prk sitruunan makuista maitorahkaa
1 muna
sokeria maun mukaan

Levitä seos taikinan päälle. Paista 200¤C noin puoli tuntia.
_________________________________________

Tai täytteeksi voi laittaa:
marjoja tai hedelmiä
1 prk kermaviiliä
1 muna