lauantai 28. helmikuuta 2009

Visitin this site..

.. so i am sorry i have not translate this site in english. I`m tying to do it but,

When i use that Google-translator it translate my text wrogn.

So, i have to take it of.

Sorry.

Isiltäkin löytyy...

..taiteellisuutta ja sanavarastoa.

Ne joilla on lapsia ymmärtävät miten vaikeaa voi joskus olla lasten nukkumaan laitto.

Kun yksi on sängyssä peiton alla ja toista alkaa peitteleen, niin toinen onkin jo noussut ylös ja kerennyt pyyhältää olohuoneeseen. Kaikkkea ne keksii :)

Siispä eräänä iltana kaiken hulabaloon jälkeen, kun lapset olivat vihdoin sängyissään, me purskahdimme nauruun, puistelimme päitämme ja  pienen yllytyksen jälkeen mieheni puki ajatuksensa sanoiksi;

-----------------------------

On jo nukkuma aika

vaan tuo kumma taika.

Ei lapsen silmät peity unihiekkaan,

vaan saa päähänsä ajatuksen viekkaan.

Koettaa konstia jos toista,

onko nyt kuunaan nähty moista.

Lopulta alkaa vain huutaan,

isän otsalla hiki jo kuultaa.

Jollei huuto kohta loppuisi pois,

mikä nyt avuksi olla vois.

Lopulta isä vain huokaa,

korvatulpat mulle tuokaa.

------------------------------

Kivaa vai mitä   ;)

Sisustamista ja leikkiä

Keittiö on taas saanut jotain uutta, jotain vanhaa :)

Tosin laitoin nuo jo joitain viikkoja sitten. Mutta nyt kuvasin ne.

Meillä on paljon kokkaus ja leivontakirjoja, joten ajattelin että , kun jokin kirjoista on esillä niin se houkuttaa myös tekemään jotain. Tuo jäätelökirja on maukasta katseltavaa ja siinä on myös ihania ohjeita. Hmmm... minkähän kirjan seuraavaksi laittaisin??

ja laitettiin keittiöön myös jotain lapsille.

Noin kuukausi sitten vaihdoimme makuuhuoneeseen uudet yöpöydät (Ikeasta) ja vanhasta yöpöydästä tehtiin lapsille hella. Nyt saavat lapsetkin kokkailla keittiössä yhdessä äidin ja isän kanssa. Jymy menestys.

Tunnelmaa ja tuoksua keittiöön tuo PartyLiten upea Delfiinituoksulyhty.

torstai 26. helmikuuta 2009


Vauva pieni untuvainen,

syntyi tähän sukuun.

"Voi sitä onnea, pientä ja somaa 
niin kaunista ja aivan omaa. 
Nauti hetkistä, kiiruhda älä 
unohda maailman kiire ja sälä. 
Tuokiot nuo muistiisi paina 
muistele huonoina hetkinä aina. 
Seuraa pienen kasvua ripeää 
joskus ihanaa, joskus niin kipeää. 
On vauvasi teini, ennen kuin huomaa, 
silloin muistosi kanssaan jaa."

(äidin sydän):  " Silloin tunsin, ettei mikään mahti maailmassa voisi erottaa minua sinusta. Että kaikki äidinvaistoni olivat kasvamassa voimaksi, joka voisi siirtää vuoria sinun tähtesi. "

(isän sydän): " Pojan pieni käsi omassani, tunsin hänen rajattoman luottamuksensa virtaavan lävitseni ja oman sydämeni sykkivän rakkautta häntä kohtaan. "

Onnea sisarelleni ja hänen miehelleen, pienen pojan vanhemmille!

Kaunista

Tänä aamuna heräsimme poikien kanssa suht aikaisin,

laitoimme aamupalaa ja ihastelimme ikkunasta

kaunista lumista maisemaa.

Pakkasta oli 13,5 astetta.  

Auringonpaiste saa puiden okset kimaltamaan

kuin niille olisi ripoteltu miljoonia timantteja. Kaunista.

Niin ja miksi olemme kotona?

VESIROKKO

Se on nyt meidän viisivuotiaalla. Maanantaiaamuna oli kaksi näppylää, mutten ajatellut sen olevan ....   no, muuta kuin pari näppylää.

Lapset meni hoitoon ja minä töihin. Eikä tarhasta soitettu hakemaan. Sitten vasta kun hain pojat kotiin niin sanottiin että taitaa olla rokko tarttunut kun oli näppylöitä vaikka kuinka paljon ilmaantunut päivän aikana. Päiväkodissa jo varmaan puolilla lapsista ollut vesirokko :)

Juu sitähän se oli ja siitä asti ollaan oltu kotona. Tiistaina siis haettiin neuvolasta lappu että lapsi on sairas ja Apteekista Mentoli-niveaa (on hyvä apu vesirokko kutinaan). Koko viikko sairaslomaa.

Tarkkoittaa siis myös sitä, että meidän pienimmän synttärijuhlia täytyy siirtää viikolla kahdella.

Laskiaista..

Heipä hei!

Oksennustaudista toivuttiin ja lauantaina21.2.  jo oli asiat hyvin.

Sunnuntaina laskettiin sitten mäkeä ja tehtiin lumitöitä..

No laitan kuvia niin näette :)

Isoveikka lapioi polkuja pihalle. Lunta oli paikoin vyötäisille asti.

Ja pikkumies laski kelkalla mäkeä Isin kanssa.

(ja tutti suussa söpöläisellä)

Juu ja äiti oli kameramiehenä. 

Kyllä miekii lasten kanssa kelkkamäessä olin. Kuinkas muuten.

Mutta kuvissa ilmeet oli niin hirmuset,

että ne oli pakko jättää pois sivulta.

torstai 19. helmikuuta 2009

Niin sitä pitää..

Vanhin poika oksennustaudissa.

Ei syö mitään, mutta yrittää sentäs juoda limsaa.

Lattioita olen saanut luututa jo useamman kerran.

Inhaa. (kyl on kivaa olla kotona)

----

Siispä kotona ollaan. Otin työt kotiin kun käväisin aamulla työpaikalla,

josko vaikka kerkiäisin jotain työtehtäviä tekemään.

Pienimmän sain vasta päiväunille, joten kahvia tulemaan ja hommiin :)

maanantai 9. helmikuuta 2009

Keskustelusta lähtenyttä..

Keskustelin tässä ystäväni kanssa jokin aika sitten 
oman yrityksen laittamisen mahdollisuudesta.
Tämä tai samantapainen keskustelu on käyty ennenkin
uudelleen ja uudelleen.
No hän mietti, miksi en minä ole laittanut omaa yritystä jo
aikaa sitten, kun kerran "olen käsistäni kätevä".
(-Kiitos kohteliaisuudesta-)
Vastasin etten ole uskaltanut.
Hän pyöritteli silmiään ja ihmetteli..  
että kun osaa niin sitä pitää hyödyntää.
ja että hänkin tekisi niin jos vain osaisi.
------------------
Juupa juu. Mielestäni kuka tahansa osaa jos vain haluaa.
Oppia ikä kaikki! Niinhän?
Pitää vain löytää se oma tyyli ja päästää
oma sisäinen taiteilijansa valloilleen.
Kyllä se onnistuu.
En minäkään osaisi ellen olisi kokeillut ja opetellut.
Jo pikkutyttönä  katselin kun äitini ompeli vaatteita ja vaikka mitä.
Minäkin opettelin  ja pidän siitä että saan luoda jotain omaa.
Taiteellisuus kulkee suvussa. Niinhän sitä sanotaan, mutta
kyllä on pitänyt kokeilla jos jonkinlaista ennen kuin löysin
oman tyylini ja opettelen edelleen uutta. Kokeileminen on kivaa.
Entä olisinko ikinä teini ikäisenä kuvitellutkaan
rakentelevani itse huonekaluja???
EN.
Mutta, kun 17 vuotiaana sain yllättäin inspiksen tehdä jalkalampun.
Juu-u.  Sellaisen kivan pienen pöytälampun.
Ostin markkinoilta sievän valkoisen kipsipatsaan, hain
rautakaupasta  johtoa, kytkimen, lampun ym tarvittavaa. :)
Etsin kotoa puuvajasta sopivan puupalan lampun jalaksi ja
ohuen metalliputken sahasin irti vanhasta lattiajalkalampusta.
En muista mistä lampun varjostimen ostin.
No sitten koitti kasaamisen aika. Hitsi.
Etsin isäni hiomakoneen ja pyysin sitten näyttämään
miten se toimiikun pitäisi saada tämä puupala hiottua.  
No iskä näytti, mutta hioi sitten itse sen puupalan.
Hain porakoneen ja pyysin näyttämään miten sitä käytetään ja
mikä olisi paras tapa porata reiät puupalaan kahdelta sivulta
metalliputkea ja johtoa varten..  ja isäni näytti ,
mutta porasi sitten reiätkin valmiiksi.
Otin putken pätkän esiin ja kysyin (varovasti) että
millaisella terällä tähän voisi reiän porata?
Hän neuvoi millaisia teriä käytetään mihinkin materiaaliin...
tuon putken kylkeen tarvittavan reiän taisin kuitenkin porata itse.
En ole ihan varma.   Muisti pätkii ;)
No siinäpä sitä sitten. Kasasin lampun ja johdotin ihan itse.
Hyvä siitä tuli ja oli käytössä monta vuotta.
Ei vain ihan täysin oma tekemä :)
Olen monesti miettinyt miksi isäni teki nuo hommat ??
Innostuiko itsekin niin, että tekaisi työn ennen kuin kerkisin kieltää. ;)
--------------------------
Siitä se innostus huonekalujen  ja
koriste-esineiden tekemiseen sitten lähti.
Kun sitten muutin mieheni luo asumaan 20 vuotiaana
sain vapaat kädet tehdä mitä halusin.
Oli tilat ja vehkeet joilla tehdä töitä.
Miesvaltaisessa perheessä kun työkaluja ja
materiaalia oli ja niitä sai käyttää.
Ei kummosempia varoitteluita tai
epäileviä kulmien kurtisteluja.
Ei epäilyjä sen takia että olin tyttö.
Ei muuta kun saha käteen ja töihin ;)
Ainoa laite johon en suostu koskemaan on sirkkeli.
Leikkaisin taatusti sormeni irti.
----------------------------
Olemme mieheni kanssa kunnostaneet huonekaluja,
Mieheni on tehnyt itse huonekaluja ja
minäkin olen tehnyt ihan itse huonekaluja.
----------------------------
Äidillä, Isällä ja Miehelläni
on ollut suuri vaikutus siihen mitä nyt olen ja osaan. 
Kiitos siitä.

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

uusia tauluja



Hepä hei,

Innostuin taas sisustamaan. 

Olen jo pitkään miettinyt mitä laittaisin olohuoneen seinälle kun

on sitä "tyhjää tilaa", joka tietenkin

jokaisen kotihengettären on täytettävä jollain.    :)

Siispä maalasin kolma pientä taulua ja yhden ison .

Värit ja tyyli juuri tuohon tilaan sopivat. Ainakin minun mielestäni.

No jaa .... mitä mieltä olette?

Nämä kolme maalasin jo aiemmin.

Tämän tein tänään.