Niin no ei dieetti, mutta maidoton ruokavalio. Semmosta on jouduttu tarkkailemaan viime syksystä asti meidän keskimmäisellä lapsella. On kokeiltu monen moista. Koko perheen herkut on vaihdettu maidottomiin. Toki aina välillä met muut saadaan maidollisiakin, esim jätskiä. Kun pojalla on käytössä Tofutti tai muu maidoton tuote. Ihan hyviä ja kaikkeen tottuu. Levitettäkin löytyy leivälle esim. Prismassa on Tofutti-levite tuorejuustotyyppinen yrttimausteinen. Juomaksi omat mammat: kaura- ja riisijuomat. Niitä poika ei juo sellaisenaan vaan aina kaakaona. Noita juomia on sitten hyvä käyttää maidon tilasta leivonnassa, lätyissä jne. Mannapuuro mikrossa oli ongelmallinen, ei kaurajuomalla oikeen toiminut. Vaan saatiinhan siitäkin loppujen lopuksi syötävää.
Viime sunnuntaina paistettiin koko perheen iloksi köyhiäritareita. Nams ja mums. Kaurajuomamuna seoksella ja öljyä paistamiseen. Päälle vadelmahilloa ja GOGREENin Vispi, jota käytetään kuohukerman tapaan leivonnaisten koristeluun jne. Kannattaa kyllä maistaa valmista vaahtoa ennen kuin käyttää mihinkään. Met maustoima sitä vaniljalla ja sokerilla. Ihan jees.
Ruokakerman korvikekin kaupasta löytyy, ainakin Keiju merkkinen.
Sitä sitten en osaa sanoa kannattaako näitä tuotteita hakea ruotsista, kun kruunun kurssikin on ollut niin huono. Eikhään net ole melko saman hintaset. Siis ollaan kyllä itteki haettu välillä Haaparannalta. Mutta Tornion Prisman ja Citymarketin hinnoissa on iso ero. Prismassa ainakin kaura- ja riisijuomat halvempia.
tiistai 22. helmikuuta 2011
perjantai 18. helmikuuta 2011
Aaarghh...
eikö tämä pakkanen jo hellitä? Aamulla käytin pojan hammaslääkärissä, niin mittarissa oli -33¤ pakkasta.
Facebookista lainaan tähän hätään hyvän kommentin: "Onneksi on pakastin, voi käydä siellä lämmittelemässä. Vain -18¤ pakkasta :)"
Ah minusta on niin ihuna kiusata kanssa ihmisiä, kertomalla vain osittain jutuista, kuten tuo projektini nyt :) , mutta ei en kerro sen tarkemmin vielä. Malttia, malttia, maltti on valttia :)
Tänään on ollut huono päivä, tuntuu että kaikki taas töppii, kele. Päätä särkee ja lihakset niskassa on surkeassa jännitystilassa ollu koko hela dagen. Vaan onnex päästiin mummolaan saunaan. Nyt on rento olo.
Niin ja pompitaan nyt sitten aiheesta toiseen ja taas takasin. Siitä aamusta. Kun on net vanhojenpäivä tanssit ollu tänään. Kuin net nuoret on niissä upeissa puvuissaan tarjenneet tuolla pakkasessa? Niin kevyitä vaatetuksia näytti olevan. jestas sentään. Penkkareistakaan ei ole kuulunut. Pidettiinkö edes? Vaan onkhaan se vaan niin, että olen vanha ;) minnuu palelloo, kui vanha pirtin nurkis kylymä kävi enne vanhhaa :P heh...vanha on tämä meidänkin pirtti.
Hitsin hitsi...mies haki jostain piilosta suklaarasian :P hmmmm...pulma...jatkanko kirjoittamista vai onko suklaa parempaa?
OK...suklaa ja elokuva voittivat. Jatkan juttuja myöhemmin.
Yrittäkäähän tarjeta. Takat tulille, viltit esiin, kaveri kainaloon (pysykää poissa niistä pakastimista ;) )
Facebookista lainaan tähän hätään hyvän kommentin: "Onneksi on pakastin, voi käydä siellä lämmittelemässä. Vain -18¤ pakkasta :)"
Ah minusta on niin ihuna kiusata kanssa ihmisiä, kertomalla vain osittain jutuista, kuten tuo projektini nyt :) , mutta ei en kerro sen tarkemmin vielä. Malttia, malttia, maltti on valttia :)
Tänään on ollut huono päivä, tuntuu että kaikki taas töppii, kele. Päätä särkee ja lihakset niskassa on surkeassa jännitystilassa ollu koko hela dagen. Vaan onnex päästiin mummolaan saunaan. Nyt on rento olo.
Niin ja pompitaan nyt sitten aiheesta toiseen ja taas takasin. Siitä aamusta. Kun on net vanhojenpäivä tanssit ollu tänään. Kuin net nuoret on niissä upeissa puvuissaan tarjenneet tuolla pakkasessa? Niin kevyitä vaatetuksia näytti olevan. jestas sentään. Penkkareistakaan ei ole kuulunut. Pidettiinkö edes? Vaan onkhaan se vaan niin, että olen vanha ;) minnuu palelloo, kui vanha pirtin nurkis kylymä kävi enne vanhhaa :P heh...vanha on tämä meidänkin pirtti.
Hitsin hitsi...mies haki jostain piilosta suklaarasian :P hmmmm...pulma...jatkanko kirjoittamista vai onko suklaa parempaa?
OK...suklaa ja elokuva voittivat. Jatkan juttuja myöhemmin.
Yrittäkäähän tarjeta. Takat tulille, viltit esiin, kaveri kainaloon (pysykää poissa niistä pakastimista ;) )
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Jospa vain...
Auringonpaisteisia päiviä ja ihan hirveän kylmää. -30¤ pakkasta ja välillä ylikin. Tätä jatkunut jo reilu viikon kait.
Ihan hyvä sinänsä, saa hyvillä mielin touhuta lämpimässä sisällä. Onhan nuot lapset uskaltautuneet välillä uloskin leikkimään, mutta eivät kauaa viivy.
Minä jatkoin hoitovapaata muutaman kuukauden pidempään. Nyt lapset tarvivat äitiä kotona. Minä tarvin aikaa olla kotona. Niin, ja koska lapsia ei tähän perheeseen enempää tule, niin onhan se oltava kotona nyt. Net mussukat kun ovat niin vähän aikaa pieniä.
Olen myös aloittanut taas uuden projektin, hieman isompi laatuisen ja aikaa vievän. Jotain, mistä olen haaveillut jo kauan. Kiitos tästä kuuluu monelle ihmiselle, jotka ovat minua auttaneet eteenpäin ja antaneet rohkeutta ja uskoa siihen että minä osaan. Vaikken aina uskokaan itse itseeni. Kiitos kuuluu erityisesti vanhemmilleni, sisaruksilleni, miehelleni ja muille minua lähellä oleville ihmisille. Haluaisin kiittää myös Hanskua, joka myös osaltaan auttoi(vaikkakin pitkän ajan takaa) kun kerran kysyit, miksi en hyödynnä taitojani, kun kerran olen käsistäni kätevä. Miettinyt olen asiaa. Olen myös ajatellut sinua paljon, mutta en edes muista milloin viimeksi olemme tavanneet. Ikävä on. Olen usein miettinyt miksi ei olla tavattu niin pitkään aikaan.
Lapseni ovat suurin innoittajani. Näin on ja heidän vuokseen voin siirtää vuoria...hah...no yrittää ainakin. Sinnikkyyttä....sitä tässä elämässä vaaditaan. Sitä meillä suomalaisilla on.
Ihan hyvä sinänsä, saa hyvillä mielin touhuta lämpimässä sisällä. Onhan nuot lapset uskaltautuneet välillä uloskin leikkimään, mutta eivät kauaa viivy.
Minä jatkoin hoitovapaata muutaman kuukauden pidempään. Nyt lapset tarvivat äitiä kotona. Minä tarvin aikaa olla kotona. Niin, ja koska lapsia ei tähän perheeseen enempää tule, niin onhan se oltava kotona nyt. Net mussukat kun ovat niin vähän aikaa pieniä.
Olen myös aloittanut taas uuden projektin, hieman isompi laatuisen ja aikaa vievän. Jotain, mistä olen haaveillut jo kauan. Kiitos tästä kuuluu monelle ihmiselle, jotka ovat minua auttaneet eteenpäin ja antaneet rohkeutta ja uskoa siihen että minä osaan. Vaikken aina uskokaan itse itseeni. Kiitos kuuluu erityisesti vanhemmilleni, sisaruksilleni, miehelleni ja muille minua lähellä oleville ihmisille. Haluaisin kiittää myös Hanskua, joka myös osaltaan auttoi(vaikkakin pitkän ajan takaa) kun kerran kysyit, miksi en hyödynnä taitojani, kun kerran olen käsistäni kätevä. Miettinyt olen asiaa. Olen myös ajatellut sinua paljon, mutta en edes muista milloin viimeksi olemme tavanneet. Ikävä on. Olen usein miettinyt miksi ei olla tavattu niin pitkään aikaan.
Lapseni ovat suurin innoittajani. Näin on ja heidän vuokseen voin siirtää vuoria...hah...no yrittää ainakin. Sinnikkyyttä....sitä tässä elämässä vaaditaan. Sitä meillä suomalaisilla on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)