Sisko kysyi toissapäivänä miten mie voin olla niin pirteä ja touhuta vaikka mitä. No saan nukkua ihan hyvin ja päivisin napostelen koko ajan jotain keksejä, karkkeja tai olen muuten syömässä jotain. Siis ainanen sokerihumala päällä :D
Niin kun yritän (vähän liikaa) olla se tehomamma joita olen aina ihaillut. Joskus onnistuu, joskus taas ei. Maanantaina 26.4. laitoin vappusimat ja kotikaljat tulemaan niin pitihän se sitten niitä munkkejakin saaha itte tehtyjä. Kun sitten tiistaina 27.4. oli hyvä päivä lasten kanssa, eli ei kiukutteluja, tappeluita... niin miehän tehin taikinan heti kun Eetu haettiin eskarista. Aamulla aikasin olin jo alkanut grillikotaa lämmittää, jotta siellä voin paistaa munkit. Ei tarvii talossa kärryyttää. Niin sitten lapset pihalle ja vauva vaunuihin nukkumaan ja eiku töihin. Eetu auttoi kantamaan tarvikkeet kotaan ja mie pyörittelin taikinasta palloja pöydälle kohoamaan. Siihen se helppous sitten loppukin. Minulla oli jo paistoöljy lämpimänä kun pojat rupes taisteleen ulkona. Kun sain ne lopettaan tappelun, niin pikkumies alko värkkäämään. Ja mie yritin saaha ne munkit paistettua. Muutaman tunnin työmaahan siinä on. Niin sitten vauvakin alko jo heräillä nälissään. Mie aloin jo rukoilla että mies tulee töistä ja äkkiä. Eihän tästä mitään tuu. Yli puolet munkeista paistamatta ja olisi taas tarvittu mustekalaäitiä ;D
Kyllä tuli taas muutamakin ärräpää ja hieman karjuttua toimintaohjeita pihalla oleville lapsille. Hävettää.
No mies tuli kotiin ja paisteli niitä munkkeja sillä aikaa kun syötin vauvan.
Olihan tässä jotain hyvin onnistunutta ja mukavaakin. Evästeltiin lasten kanssa ulkona, tai siis grillikodassa. Se on mukavaa lapsistakin. ja munkeista tuli muhkeita ja hyviä. nam.
Lupaan ja vannon etten enää ala tehdä munkkeja yksin ilman apuvoimia. Ei kädet riitä. :D
;)) kuulosti kyllä mukavalta päivältä elämän värityksistä huolimatta...ja se grillikota, oihhhh...semmosen mieki haluan. merja-täti
VastaaPoista