Laulun sanoin:
”katson maalaismaisemaa ja ymmärrän,
kuinka onnellinen voikaan olla hän.
Joka täällä vain saa aina asustaa-aa-aa
maalaismaisemaa en saata unohtaa-a-aa.”
Eli istun siis taas autossa läppäri sylissäni.
Tuo laulu soi päässäni koko ajan :)
Vaikka ei vielä viherrä, kaikki näyttää kuivalta ja kuolleelta, niin näen kauneutta lumimuodostelmissa, lumisissa pelloissa, vanhoissa harmaantuneissa ja rikkinäisissä karja-aidoissa, osittain sulaneissa joenuomissa, kiemuraisissa puunrungoissa…
tai ehkäpä näen niissä kesän, voin kuvitella kaiken vehreänä, veden liplattavana, lapset ongella…
Kun nyt olen äitiyslomalla, en odota kesää. Jokainen vuodenaika on omanlaisensa ja minulla on aikaa nauttia joka säästä :)
Entäpä maalla asuminen. No missä paikassa vain. Eikö se vain olekin niin, että on ihanaa, mutta… ainakin kerran kaksi vuodessa(jos ei useamminkin) tulee se pakottava tarve päästä muualle. Mihin vain. Juu-u ja kuinka ahdistavaa on jos ei kalenteriin meinaa reissu mahtua. Mutta niinhän se on että irtautumisia tarvitaan, jotta voidaan taas hyvillä mielin tutkailla tätä omaa rakasta asuinympäristöä, jossa muistot ovat yhä tallella.
En kuvitellut aina asuvani maalla tai ylipäätään samassa kaupungissa missä olen syntynyt. Täällä vain ollaan. Nyt en enää haluaisikaan mihinkään suurkaupunkiin asumaan. Voisin kyllä vaihtaa paikkakuntaa, mutta en kaupunkialueelle. Esimerkiksi Helsinki on kiva vierailu kohde, yltäkylläinen shoppailu kohde, katseltavaakin riittää. Asuisinko siellä?? En. Asfaltoituja katuja riittää ja suuria kivitaloja. Ahdistavaa. Tarvitsen tilaa ympärilleni ja luontoa.
Pilasinko tunnelman? Teksti alkoi hyvin, eikö. Tämä maailmaa parantava äityli miettii asioita aivan liikaa, aina.
Eetu tuossa etupenkillä harjoittelee videokameralla kuvaamista ja naureskelee katketakseen tuotoksiaan. Pienempää naurattaa enemmänkin toisen riemukas hekotus, ei niinkään se että hän ymmärtäisi mitä hauskaa videolla on.
Pysähdyimme taas, ties monennenko kerran pellon laitaan. Nyt ehdotetaan jätskien hakua koko porukalle. Minulle kelpaisi kahvi.
Kauppaan siis matkamme nyt käy.
Raportointi täältä sardiinipurkista loppuu tällä erää tähän.
______________________________________________
…ja jatkuu
Tämän läppärin kuskaamisen autossa mukana voisi ottaa tavaksi. Tulee kirjoitettua ajankohtaista asiaa.
Siispä aloin miettiä auton ahtautta. Niin tämän meidän sardiinipurkin. Mie istun pienimpien kanssa takapenkillä ja 6-vuotiaalla on ruhtinaallisesti tilaa etupenkillä. Näin ei tarvitse taistella noiden turvaistuinten kanssa niin paljon. Lasten kiinnittäminen autoon on helponpaa. Näin siis vain silloin kun isä on matkassa. Muutenhan saan kokonaisen leveän etupenkin itselleni ;) kun kuskaan lapsia.
Voisikohan joku testata eri automerkit ja eri turvaistuimet. Siis miten ja mitkä turvaistuimet mahtuvat mihinkin autoon, jos lapsia on kolme tai useampi. Tämä tulisi todella tarpeeseen ja lapsiperheillä säästyisi rahaa ja hermoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti